"Moritz."
Kaunein olento, mitä maailma koskaan on nähnyt, on oikea ulmilainen doggi, pikku "sylikoirani", "Moritz". Ostin sen Ostendessa kunnon belgialaiselta viidellä markalla. Sen emo oli kaunis eläin, samoin yksi sen esi-isistä, niin että se oli täysin "puhdasrotuinen". Siitä olen aivan varma. Sain vapaasti valita, ja tietysti otin kauneimman. Zeumer otti toisen ja risti sen "Maxiksi". "Max" kuoli äkkikuoleman, jäi auton alle, muitta "Moritz" viihtyi ja menestyi erinomaisesti. Se nukkui vuoteessani ja sai hyvän kasvatuksen. Se seurasi minua Ostendesta kaikkialle, ja kiinnyin siihen suuresti. Kuukausi kuukaudelta "Moritz" kasvoi ja varttui yhä suuremmaksi ja tuosta pienestä vunnukasta kehittyi vähitellen oikein iso otus.
Kerran otin sen mukaani lentoretkellekin. Se oli ensimmäinen tähystäjäni. Lentokoneessa se käyttäytyi varsin järkevästi ja tähysteli erittäin kiinnostuneena alapuolellamme lepäävää maailmaa. Täytyy vain huomauttaa kuinka asentajani tämän retkeni jälkeen päivittelivät, että heidän täytyi siivota lentokoneesta yhtä ja toista. Mutta "Moritz" oli hyvin tyytyväinen matkaansa.
Se on nyt jo toisella vuodella, mutta yhä vielä sama lapsellinen otus kuin muutamien kuukausien vanhana. Se pelaa erittäin hyvin biljardia. Valitettavasti kyllä menee tällöin monta palloa, mutta varsinkin monta biljardiverkaa kaiken maailman tietä. Se on myöskin erittäin innokas metsästäjä. Asentajani ovat siihen hyvin ihastuneet, sillä se hankkii heille usein maukkaan jänispaistin. Minä tavallisesti annan sille vähän selkään sellaisesta, sillä minua se ei oikein miellytä.
Muuan huono ominaisuus Moritzilla kuitenkin oli. Se juoksi näet lentokoneiden kanssa kilpaa niiden lähtiessä kentältä liikkeelle. Lentäjäkoiran tavallinen kuolema tällaisissa tilaisuuksissa on potkurin isku päähän. Niinpä se kerrankin taas juoksi aika kyytiä lähtevän lentokoneen edellä. Mutta tietysti se jäi jälkeen ja yksi hyvä potkuri oli pian mennyttä kalua. "Moritz" ulvoi kamalasti, mutta tällä tavoin täyttyi se aukko, joka minun laiminlyöntini johdosta oli sen kasvatukseen jäänyt. En ollut tahtonut leikata sen häntää enkä korvia, mutta nyt oli lentokone toiselta puolen korjannut tämän vahingon. Kauneus ei ollut koskaan rasittanut sitä, mutta toinen riippuva korva ja toinen puoleksi leikattu korva pukevat sitä erinomaisesti. Jollei sillä olisi kieppurahäntää, se olisi todellakin oikea ulmilainen doggi.
Moritzilla on aivan oikea käsitys maailmansodasta ja vihollisista. Nähdessään ensimmäisen kerran kesällä 1916 oikeita syntyperäisiä ryssiä — juna pysähtyi, ja Moritzia käytiin hiukan kävelyttämässä — se karkoitti tungettelevat venäläiset nulikat hirmuisesti haukkuen. Se ei liioin kärsi ranskalaisia, vaikka itse onkin oikeastaan belgialainen. Uudessa majapaikassa käskin kerran talonväen siistiä huoneeni. Kun illalla saavuin kotiin, ei huoneessa ollut tehty mitään. Suuttuneena käskin noutaa luokseni jonkun ranskalaisen. Tuskin mies oli avannut oven, kun "Moritz" otti hänet vastaan varsin epäystävällisesti. Nyt minulle selvisi heti, minkä vuoksi herrat ranskalaiset olivat pysyneet poissa minun linnastani.
Englantilainen pommihyökkäys lentoasemaamme vastaan.
Täysikuuyöt ovat sopivimmat yölentäjille.
Huhtikuun täysikuunöinä olivat kunnon englantilaisemme erittäin vilkkaassa toiminnassa. Tämä tapahtui tietysti Arras'n taistelun yhteydessä. He olivat nähtävästi saaneet selville, että olimme järjestäneet olomme erittäin mukavaksi hyvin suurella ja kauniilla lentokentällä Douain lähellä. Kun kerran yöllä istuimme kasinossamme, soi äkkiä puhelin ja saimme ilmoituksen: "Englantilaiset tulevat!" Tämä aiheutti tietysti suuren riemun. Meillähän oli pomminkestävät suojat; siitä oli kunnon Simon pitänyt huolen. Simon on rakennusasiaimme hoitaja. Riensimme siis kaikki pommisuojaan, ja pian alkoi todellakin kuulua — ensin vielä aivan hiljaa, mutta pian aivan varmasti lentokoneen moottorin surinaa. Ilmatorjuntatykit ja valonheittäjät näyttävät myöskin saaneen jo hälytyskäskyn, sillä ne alkavat vähitellen osoittaa toiminnan merkkejä. Mutta ensimmäinen vihollinen oli vielä aivan liian kaukana, sitä ei voinut vielä ruveta ahdistamaan. Tämä kaikki huvitti meitä suuresti. Pelkäsimme vain, etteivät englantilaiset sittenkään löydä tietä lentokentällemme, sillä öiseen aikaan se ei ole niinikään helppoa, varsinkin kun asemamme ei sijainnut viertotien, järven eikä rautatien lähistöllä, jotka yöllä ovat lentäjän parhaina tienviittoina.
Englantilaiset lensivät kaikesta päättäen hyvin korkealla. He kiersivät ensin kertaalleen koko lentokentän ympäri. Luulimme heidän jo valinneen toisen päämäärän. Mutta äkkiä he pysähdyttivät moottorinsa ja laskeutuivat alemmaksi. "Nyt on tosi kysymyksessä", arveli Wolff. Olimme ottaneet esille kaksi kivääriä ja aloimme ampua englantilaista. Meidän oli vielä mahdoton nähdä heitä, mutta jo pelkkä pamauskin rauhoitti hermojamme. Nyt viholliskoneet joutuvat valonheittäjän valoon. Koko lentokentällä syntyy suuri riemu. Englantilaisilla oli aivan vanha kone. Saatoimme tarkoin erottaa sen tyypin. Se oli enää kilometrin päässä meistä. Mutta se lensi suoraan lentokenttäämme kohti. Se saapui yhä lähemmäksi. Nyt se oli korkeintaan sadan metrin korkeudessa. Silloin vihollislentäjä pysähdytti uudestaan moottorinsa ja lensi suoraan meitä kohti. Wolff arveli vielä: "Herran kiitos, hän on valinnut lentokentän toisen puolen maaliksensa." Mutta pian putosi ensimmäinen pommi ja sitä seurasi useita pienempiä. Miekkonen järjesti meille siten kauniin ilotulituksen. Arkoihin jäniksiin se saattoi myös tehdä jonkinlaisen vaikutuksen. Olen yleensä sitä mieltä, että pomminheitto yöllä voi tehdä ainoastaan siveellisen vaikutuksen. Hätähousuille se on kyllä kiusallista, muitta ei muille.