Kun aselepo oli lyhyt, poltettiin ja haudattiin kaatuneet suurimmalla kiireellä sekä ilman tavanmukaisia pitkiä juhlallisuuksia.
Nestorin neuvon mukaan käyttivät akhaialaiset tilaisuutta hyväkseen vahvistaakseen leiriään. Siinä tarkoituksessa kaivoivat he syvän haudan koko sen niemekkeen poikki, jolla heidän laivansa ja telttansa sijaitsivat. Kaiken maan, mitä haudasta nousi, loivat he sen pohjoiselle puolelle, niin että siitä muodostui korkea valli, ja itse haudan kaivoivat he loivareunaiseksi, niin että se oli päältä leveämpi kuin pohjasta. Samoin loivat he myös vallin sivut kalteviksi, että se paremmin pysyisi sortumatta koossa, ja varustivat sitten sekä vallin että haudan ulkoreunat puupaalutuksella, jättäen vallin ja paalutuksen väliin pitkin koko mittaa kapean käytävän. Ja että valli pysyisi vieläkin paremmin koossa, sotkivat he siihen haudasta nostetun maan sekaan puunrunkoja ja kiviä, ja varustivat sen harjan vielä toisella paalutuksella. Siten saivat he jommoisenkin rintavarustuksen, jonka suojasta saattoivat ampua ja heittää keihäitään vihollisia vastaan. Joihinkuihin kohtiin rakennettiin vielä vallin harjalle puisia torneja. Kolmesta kohdasta jättivät he haudan umpeen, niin että niissä oli ikäänkuin sillat, joitten kautta helposti pääsi kentättä haudan yli vallikäytävälle. Näitten siltojen kohdalle jätettiin valliin aukot, joihin rakennettiin korkeat tornit ja leveät, puomeilla varustetut portit.
Kun aurinko meni mailleen, oli linnoitus valmis ja akhaialaiset rupesivat illalliselle, koettaen olla iloisia. Mutta ilo ei tahtonut oikein ilolle ruveta, sillä kaiken yön vaivasi Zeus heitä ankaralla jyrinällä ja salaman iskuilla.
16. HEKTOR VALLIHAUDALLA.
Seuraavana aamuna kutsui Zeus kaikki jumalat kokoon ja antoi määräyksen, ettei kukaan heistä sinä päivänä saanut sekaantua taisteluun. Ken sitä ei tottelisi, hänet viskattaisiin rangaistukseksi manalan syvimpään kuiluun, vielä syvemmälle, kuin maa ja itse manala ulottuivatkaan.
— Silloin hän huomaa, lisäsi Zeus, että minä teistä kaikista sentään olen väkevin.
Kaikki istuivat äänettöminä, sillä Zeuksen sanoissa oli ollut erityinen voima ja paino.
Vihdoin avasi kuitenkin Athene suunsa:
— Tiedämme kyllä, ettei kukaan voi sinua vastustaa, ja sentähden pysymme poissa taistelusta. Mutta antanethan meidän sentään hiukan auttaa akhaialaisia hyvillä neuvoilla, etteivät he heti joudu alakynteen?
Zeus hymähti ja vastasi hänelle: