Mutta myrmidonien leirissä seisoivat ruhtinaat Patrokloksen ruumiin ääressä. Akhilleus antoi pestä sen haalealla vedellä, voidella öljyllä ja nostaa komealle kuolinvuoteelle. Polttamisen ja hautauksen jätti hän tuonnemmaksi.
— Olen viettävä sinulle hautajaiset, huusi hän kuolleelle, mutta ensin riistän surmaajasi röyhkeän pään ja hänen aseensa, ja kaksitoista nuorukaista Troian parhaista suvuista on seuraava sinua sovintouhrina roviolle!
23. VALMISTUKSIA KOSTOON.
Thetis oli heti illalla rientänyt Hephaistoksen palatsiin, joka oli rakennettu pelkästä kimaltelevasta vaskesta. Jumalan kaunis aviopuoliso Kharis [sulouden jumalatar] tuli häntä vastaan, vei sisälle ja pyysi istumaan. Sitten huusi hän Hephaistokselle, että Thetis oli siellä ja tahtoi puhutella häntä.
— No jopa nyt, huudahti Hephaistos hyvillään, saanko siis todellakin täällä omassa asunnossani nähdä sen kunnioitettavan jumalattaren, joka minua ontuvana poikapahaisena hoiteli kokonaista yhdeksän vuotta? Oi, että voisin jollain tavoin osoittaa hänelle kiitollisuuttani ja korvata hänen hyvyytensä! Pidä hänelle seuraa ja tarjoa parasta mitä talossa löytyy, kunnes laitan täällä hiukan pajaani siivoon!
Roteva ja nokinen seppäin jumala alkoi ontuen hääriskellä ympäri pajaansa. Hän otti palkeet ja muut työkalunsa sekä asetti ne suureen hopeaiseen kirstuunsa. Sitten pesi hän merisienellä kasvonsa, kätensä ja miehustansa, veti ihonutun päälleen ja otti valtikan käteensä. Siistittynä tuli hän nyt ontuen sisään, tervehti Thetistä ja kysyi, mikä asiana. Ja kuultuaan, että Akhilleus oli menettänyt aseensa, vastasi hän, että sellainen asia oli pian autettu. Hän meni heti pajaan takaisin, otti käsille kaikki kahdetkymmenet palkeensa, asetti ne paikoilleen ja käski niitten puhaltaa ahjoon, milloin kovemmin, milloin hiljemmin, aina tarpeen ja työn mukaan kulloinkin. Hän työnsi ahjoon vaskea, tinaa, hopeata ja kultaa, nosti alasimen alustalleen, tarttui vasaraan ja pihteihin ja alkoi takoa.
Ensiksi takoi hän mahtavan kilven ja siihen hopeasta kannattimen. Hän teki sen viidenkertaisen, ulkopintaan kaksi kerrosta vaskea, sisäpuolelle kaksi kerrosta tinaa ja välille kultakerroksen. Ulkopuolelta kaunisti hän sen nerokkaasti ihanilla kuvioilla, jotka olivat sisäkkäin ympyrissä, reunoista keskustaan saakka: keskellä kilvenkupulassa maan ja taivaankappaleiden kuva, niitten ulkopuolella kohtauksia ihmiselämästä, ja reunimmaisena kuohuva maailmanvirta Okeanos.
Kun kilpi oli valmis, takoi Hephaistos rautapaidan, tuuheatöyhtöisen kypärin ja parin säärisuojuksia pehmeästä tinasta.
Sitten antoi hän ne kaikki Thetikselle. Thetis lähti nyt kiireellä viemään niitä Akhilleukselle, joka makasi itkien Patrokloksen ruumiin ääressä, aseveljiensä ympäröimänä. Kun sankari näki jumalan lahjoittamat komeat varustukset, kohotti hän ne yhden erältänsä korkealle kädessään ja ihaili sydämmessään niitten kauneutta. Ainoa mikä häntä nyt huolestutti, oli se seikka, että kärpäset tärvelisivät Patrokloksen ruumiin ennen polttamista. Mutta Thetis valoi siihen nektaria ja ambrosiamehua, ja sellainen jumalain voide esti sen märkänemästä.
Nyt alkoi jo päivä kajastaa idän puolelta, Akhilleus juoksi pitkin rantaa ja huusi jyrisevällä äänellä kaikkia akhaialaisia käräjäpaikalle, ja ken vaan jaloilleen kykeni, se riensi torille. Perämiehetkin, joitten aina piti seistä laivainsa kannella, ja varastojen vartijat kiirehtivät sinne, Diomedes ja Odysseus saapuivat peistensä varassa, pahasti nilkuttaen, ja asettuivat etumaisten riviin. Vihdoin saapui haavoittunut Agamemnonkin. Silloin nousi Akhilleus ylös ja lausui hänelle: