Hän avasi arkkujensa kannet ja otti esille ne lunnaat joita aikoi tarjota: kaksitoista juhlapukua, kaksitoista peitettä, kaksitoista mattoa, kaksitoista ihonuttua ja saman määrän päällysvaippoja, kymmenen talenttia kultaa, neljä kattilaa, kaksi kolmijalkaa sekä yhden kallisarvoisen maljan. Sitten ajoi hän sauvallaan ulos kaikki troialaiset, jotka olivat kerääntyneet pylväskäytävään.
— Ulos, laiskurit, huusi hän pojilleen! Soisin, että te kaikki olisitte kuolleet ennen Hektoria! Pankaa vaunut heti kuntoon ja asettakaa kunnollisesti kaikki nämä tavarat niihin, että pääsen pian lähtemään matkalleni.
Säikähtyneinä vanhuksen kiivaudesta sälyttivät pojat kaikki kalleudet suureen laatikkoon, nostivat sen tukeville nelipyöräisille ja valjastivat parin vankkoja muuleja eteen. Itse otti Priamos Idaioksen mukaansa ja valjastutti omain vaunujensa eteen hevoset. Kun kaikki oli kunnossa, ojensi Hekabe hänelle maljan käteen ja pyysi hänen uhraamaan siitä Zeukselle ja rukoilemaan ennusmerkkiä. Kaikki kohottivat katseensa taivasta kohti. Silloin näkivät he kotkan, joka siivet levällään liiteli kaupungin yli oikealle päin. Tämän onnellisen enteen nähtyään astui Priamos riemuissaan vaunuihinsa, antoi Idaioksen lähteä edelle muulikuorman kanssa, ja ajoi sitten itse jälestä, niin että porttiholvi kumahteli. Poikansa seurasivat häntä muureille saakka, mutta kääntyivät siitä takaisin.
Mutta vanhukset kulkivat eteenpäin, ajoivat tavallisesta kaalauspaikasta Skamandroksen yli, sitten Iloksen hautakummun ohitse, ja pysähtyivät kotvaseksi aikaa juottamaan muuleja ja hevosia joesta. Airut tähysteli tuskallisena ympäristöä iltahämärässä.
— Tuolla lähestyy joku mies, sanoi hän, ja pelkäänpä, että hän tekee lopun meistä molemmista. Paetkaamme hevosinemme — tai ehkä ennemmin astumme maahan ja rukoilemme häneltä armoa!
Hiukset nousivat pystyyn Priamoksen päässä ja koko hänen ruumiinsa vapisi pelosta. Mutta vastaan tulija olikin Hermes, ei tosin jumalallisessa muodossaan, vaan nuoren kuninkaanpojan haahmussa.
Hän astui esiin, tarttui Priamoksen käteen ja lausui:
— Isä, minne olet matkalla yön pimeydessä, kun kaikki muut ihmiset nukkuvat? Etkö pelkää akhaialaisia, joitten leiri on juuri tuossa edessäsi. Jos joku heistä keksisi sinut suuret tavarat mukanasi, joutuisi hän helposti kiusaukseen ryöstää kuormasi, eikä teissä kummassakaan olisi enää miehen vastusta, sillä molemmat näytätte jo vanhoilta. Mutta minä en tee sinulle mitään pahaa, vaan päinvastoin suojelen sinua, sillä oletpa kovasti oman kunnianarvoisan isäni näköinen.
— Kyllä tämä on tosiaankin uhkarohkea teko, johon olen ryhtynyt, vastasi Priamos. Mutta varmaan suojelee minua joku jumalista, koska minulle on lähetetty niin hyvä matkatoveri kuin sinä näytät olevan.
— Aiotko tällä tavoin pelastaa jonkun osan aarteitasi? kysyi Hermes. Vai joko jätätte kaikki Troian, kun poikasi Hektor ei enää ole sitä puolustamassa?