Marx, eräässä lyhyessä kritikoivassa arvostelussaan Feuerbach'sta, lausuu: "Se materialistinen oppi — jonka mukaan ihminen on vissien olosuhteiden ja vissin kasvatuksen tulos, ja niinmuodoin toisenlainen ihminen erilaisten olosuhteiden ja kasvatuksen tuote — unohtaa että ihminen voi muuttaa olosuhteet ja että kasvattajakin voidaan kasvattaa." Toisin sanoen, tämä probleemi, samoin kuin kaikki probleemit, sisältää itsessään vähintään kaksi laatua; se ei ole yksinomaan kysymys olosuhteista, taloudellisista tai muista; se on kysymys ihmisestä ja olosuhteista, sillä ihmistä ei voida milloinkaan erottaa olosuhteista, hän on vain olemassa eri oliona, ja nämä kaksi elementtiä, ihminen ja olosuhteet, vaikuttavat ja vastavaikuttavat toisiinsa.
Tämä kanta eroaa kokonaan siitä kannasta minkä Lafargue [Marxin vävy] ottaa taistellessaan Jauresia vastaan. Lafargue väittää että taloudellinen kehitys on ainoa kehityksen määräävä tekijä, täten hän asettuu täydellisesti ekonomisen determinismin kannalle, tehden historian, ja siis myöskin vallitsevat inhimilliset motiivit mitättömiksi, pannen kaiken riippuvaksi tästä yhdestä tekijästä. Belfort Bax, tunnettu englantilainen sosialistinen kirjailija, tuo esiin useita sangen selviä todisteita taloudellisen determinismin kantaa vastaan, verraten sitä esi-sokrateslaisten kreikkalaisten filosofien kantaan, jotka pyrkivät kaiken luonnon sisällyttämään yhteen elementtiin. Hänen muistutuksensa on niin sattuva, että lainaamme siitä erään kohdan tässä hänen omia sanojaan käyttäen. Hän lausuu teoksessaan "Outlooks from a New Standpoint" [Katsauksia uudelta näkökannalta. Suom. muistutus.].
"Pyrkimys supistaa koko inhimillinen elämä yhteen ainoaan elementtiin, uudelleenrakentaa historia taloustieteen pohjalle, jättää huomioonottamatta sen tosiasian, että jokaisella konkreettisella todellisuudella täytyy olla aineellinen ja muodollinen puolensa — se on, että siinä täytyy olla vähintään kaksi läheistä elementtiä — kaikki todellisuus abstraktisuuden vastustajana, käsittää synteesin [synteesi — yhdistelmä]. Yritys löytää inhimillisen elämän moninaisuudesta vain yksi tekijä, kuinka tärkeä se tekijä lieneekin, muistuttaa esi-sokratelaisten kreikkalaisten pyrkimyksiä supistaa luonto yhteen elementtiin, sellaiseen kuten vesi, ilma, tuli, j.n.e."
Ja edelleen: "Jonkun liikkeen muoto, olkoon se intellektuaalinen, siveysopillinen tai taiteellinen, on yhteiskunnan aineellisten olosuhteiden määräämä; näiltä olosuhteilta se saa muotonsa ja tyylinsä, mutta jokainen tällainen liike on myöskin niiden psykologisten ilmiöiden määrittelyn alainen, jotka ovat antaneet sille synnyn."
Enrico Ferri, kuuluisa Italian edustajakamarin jäsen ja rikostieteen tutkija, näyttää hyväksyvän Baxin kannan tässä kysymyksessä. Hän lausuu teoksessaan "Sosialismi ja uudenajan tiede" [ilmestynyt suomeksikin]: "On täysin totta, että jokainen ilmiö, samoin kuin jokainen moraalinen, juridinen tai poliittinen laitoskin — on yksinkertaisesti taloudellisten tekijöitten ja niiden siirtymiskausien, fyysisten ja historiallisten ympäristöjen tulos. Mutta luonnollisen syysuhteellisuuden lain perusteella, joka opettaa meille, että jokainen tekijä on aina monien yhteenliittyvien syitten seuraus, eikä ainoastaan yhden syyn seuraus, ja että jokainen tekijä vuorostaan kääntyy syyksi toiselle ilmiölle, on välttämätöntä lisätä ja täydentää se liian kiinteä muoto, mikä on annettu tälle tosiasialle.
"Samalla tavalla kuin yksilön kaikki ruumiilliset piirteet ovat tuloksia hänen orgaanisista tekijöistä (temperamentista) ja siitä ympäristöstä missä hän elää, samalla kaikki kansan yhteiskunnalliset piirteet ovat tuloksia (rodun) orgaanisista olosuhteista ja ympäristöstä, sillä ne ovat määrääviä tekijöitä vissille talousjärjestelmälle, joka on elämän aineellinen peruste."
Näitä esitettyjä ajatuksia voidaan pitää rehellisinä edustavina näkökantoina äärimmäistä taloudellista determinismiä vastaan.
Tämä väittely on levinnyt laajalle ja sisältää paljon lukemista.
Joitakin tämän väittelyn kokonaistuloksia on äskettäin summannut professori Seligman teoksessaan "Economic Interpretation of History" [Historian taloudellinen tulkinta. — Suom. muistutus.]. Hänen kirjoittamastaan näkökannasta osoittautui läheisempi sosialistisen filosofian oppien ymmärtäminen kuin mitä me olemme yleensä tottuneet saamaan näiltä virallisilta tiedemiehiltä, niin että näyttää kuin Marxin työ alkaisi saada arvon yksin professorien sumuisissa tutkimuksissaan. Professori Seligman lainaa m.m. kaksi kohtaa Engelsin teoksista. Näillä lainauksissa nähtävästikin pyritään todistamaan ettei Engels suinkaan pyrkinyt tulkitsemaan tätä teoriaa äärimmäisesti, kuten sitä on tehty, ja ettei Engels hyväksy yleensä tätä äärimmäistä tulkintatapaa.
Lainattakoon tässä nämä Engelsin lausunnot, tehdäksemme selväksi hänen näkökantansa ja helpottaaksemme sitä selostusta, mitä Engels käsittelee tämän kirjan loppuosassa.