Nämä lainaukset muodostavat osan siitä artikkelisarjasta, minkä Engels kirjoitti "Sosialistiselle Akademiker" aikakauslehdelle 1890, ja ovat seuraavat:
"Marx ja minä olemme osittain syyllisiä siihen, että nuoremmat miehet ovat joskus antaneet enempi painoa taloudelliselle puolelle kuin mitä se ansaitsisi. Kumotaksemme vihollistemme hyökkäyksiä oli meille välttämätöntä painostaa sitä määräävää tekijää jonka he kielsivät, eikä meillä ollut aina aika, paikka tai tilaisuus sopiva, tuoda esiin niitä muita tekijöitä, jotka ovat tärkeitä tekijöitä ja vastatekijoitä."
Toisessa kirjoituksessa samassa aikakauslehdessä hän lausuu:
"Materialistisen historian käsityksen mukaan, tekijä, joka on viimekädessä määräävä tekijä historiassa, on tuotanto ja elämän uudestaanluominen. Tämän enempää ei Marx enkä minä ole milloinkaan sanonut. Mutta jos kuka hyvänsä tahtoo tulkita tätä määritelmää siten, että taloudellinen tekijä on ainoa elementti, hän vääristelee tämän selityksen tarkoituksettomaksi, abstraktiseksi, tyhmäksi fraasiksi. Taloudellinen elämä on peruste, mutta ylärakenteen moninaiset elementit — luokkaristiriitain poliittiset muodot ja niiden seuraukset, perustuslait — lailliset muodot, kuin myöskin kaikki heijastukset näihin käytännöllisiin taisteluihin osanottajien aivoista, poliittiset, lailliset, filosofiset teoriat, uskonnolliset näkökannat — kaikki nämä työntävät vaikutuksensa historiallisten taistelujen kehitykseen ja monissa tapauksissa määräävät niiden muodon."
Nyt me voimmekin jo hyvällä syyllä jättää tämän paljon riidellyn kysymyksen, koska pitempi käsittely väittelynalaisista kysymyksistä olisi ulkopuolella asian. Kysymys onkin itseasiassa sisällöltään pelkästi skolastinen, sillä tuskinpa yksin äärimmäisinkään deterministi tahtoo olettaa, että proletaarisen liikkeen puhujien ja sanomalehtien olisi pidettävä tiukasti kiinni yksinomaan taloudellisista väittelyistä. Mutta jos kuka hyvänsä tahtoo tutkia kysymystä laajemmin, hän voi löytää siihen riittävästi aineistoa nyt jo suuresta ja alati kasvavasta tätä asiaa käsittelevästä kirjallisuudesta.
Ei ole suinkaan mitään epäilystä siitä, etteikö Marxin aatteet, jotka perustuvat historiallisen kehityksen pohjalle, ole nyt jo vallankumouksellisentaneet historian opetusta yliopistoissa, vaikkakin ainoastaan muutamat professorit ovat olleet kyllin rehellisiä antaakseen hänelle krediittiä siitä. Taloudelliset tekijät saavuttavat yhä tärkeämmän sijan historian tutkijain silmissä, mutta todellinen tämän tosiasian keksijä yhä syrjäytetään ja hänen työnsä tuloksia halveksitaan itsekkäisellä tekopyhyydellä, joka on eritoten luonteenomaista englanninkieltä puhuvien maiden opistoille.
Porvarilliset kirjoittajat käsitellessään sosialismia yleensä suvaitsevat mainita yksinkertaisesti, että Marx käytti dialektista menettelytapaa tutkimuksissaan ja selostuksissaan. Tämä on hyvin paljon kreikkaa tavalliselle lukijalle ja dialektiikan selostaminen sellaisena kuin sitä käyttävät sosialistiset kirjoittajat, vaatii jonkin verran selostusta.
Ensimmäinen osa tätä teosta onkin juuri suurmerkityksellinen siinä suhteessa, että siinä osoitetaan mitä Marx ja Engels tarkoittivat käyttäessään tätä termiä, ja selostaessaan arvostelunsa tästä metoodista, verrattuna siihen millaisena sitä yleensä käytettiin heidän päivinään, ja aina, ennen heidän aikaansa, oli käytetty filosofiassa, historiassa ja taloustieteessä.
Vieläkin täydellisemmän ja yksityiskohtaisemman määritelmän dialektiikasta antaa Engels, sellaisena kuin hän käyttää sitä kuuluisassa teoksessaan, jonka hän kirjoitti Eugen Dühringille, joka teos on nimeltään "Umwälzung der Wissenschaft" [Englanninkielellä "Anti-Dühring", josta tulisi suomeksi "Dühringi-vastainen". — Suom. muistutus.]. Tässä teoksessa tehdään vieläkin perinpohjaisempi ja kärsivällinen tutkimus sosialistisen liikkeen materialistiseen filosofiaan, sillä hänen vastustukseen näyttää vaikuttaneen ikäänkuin kiihottimena Engelsin luonnonlahjoihin, jotka eivät varmaankaan milloinkaan muulloin ole osoittaneet parempaa lahjakkuutta kuin tässä teoksessa. Osa näistä väitelmistä on itseasiassa vain yleisen ajattelukyvyn abstraktinen harjoitus, josta on jätetty pois väittelyn syvimmät kohdat, on painettu nimellä "Sosialismin kehitys haaveesta tieteeksi" (Ilmestynyt suomeksikin). Lainattakoon siitä tähän seuraavat kohdat, jotka on julaistu "kansalle" v. 1892:
"Me myöskin huomaamme tutkiessamme, että kaksi sellaista vastakkaista napaa, kuten positiivinen ja negatiivinen, ovat yhtä erottamattomia kuin ne ovat vastakkaisiakin toisilleen, ja huolimatta niiden vastakohtaisuudesta, ne yhteisesti tuntevat vetovoimaa toisiinsa; ja samalla tavalla me löydämme syyn ja seurauksen käsitteet, joiden voimat ovat olemassa ainoastaan silloin kun ne sovitetaan johonkin yksityistapaukseen, mutta jotka, niin pian kuin me käsittelemme tätä tapausta maailmankaikkeuden kanssa, liittyvät toinen toisiinsa ja katoavat tämän kaikkeuden toiminnan ja vastatoiminnan yhteydessä, missä syy ja seuraus jatkuvasti vaihtavat paikkoja — se mikä on seuraus nyt ja tässä, muuttuu silloin ja tuolla syyksi ja päinvastoin.