»Minne?»
»Reinille — isä lähettää minut retkeilemään; minun pitää muka naida.»
»Mainiota!» nauroi Klaus; »mutta se aate ei ole huonoimpia, etkä sinä olisi voinut parempaa paikkaa valita kuin Reinin. Sanonpa sinulle, siellä on tyttöjä niin ihania, että heti tarraat kiinni. Minäkin olin siellä samassa tarkoituksessa.»
»Reinillä? — naidaksesiko?» huusi Fritz ihmeissään, »etkä ole löytänyt, mitä hait?»
»Olenpa, vanha veikko, varmasti olen, ja nyt olen vain palannut Hassburgiin hankkimaan tarpeelliset asiakirjat ja vähän neuvottelemaan isäukkoni kanssa raha-asioista.»
»Ja sitten menet sinne takaisin?»
»Muutaman viikon päästä — jos voisit odottaa niin kauan, tekisimme silloin matkan yhdessä.»
»Se ei käy ensinkään päinsä, sillä isän kanssa olen jo varmasti sopinut ja — minulla on erikoiset syyni olla viivyttämättä lähtöä. Mutta minne sinä nyt menet?»
»Saatan sinua, kunnes toimitat asiasi. Mutta minne sinä etusijassa suuntaat matkasi Reinin varrelle?»
Fritz kohautti hartioitaan. — »Isäni aikoo antaa kirjeitä mukaani, muuten en totisesti itse tiedä vielä yhtään, minne ensiksi suuntaisin retkeni — joka tapauksessa sentään Reinin suupuolelle: Mainziin, Koblenziin, Bonniin tai Kölniin — samantekevää minne.»