Nyt oli Fritzin vuoro punastua, ja sen hän tekikin perinpohjaisesti, tuskin kyeten sammaltamaan kömpelöjä anteeksipyyntöjä, ettei suinkaan niin ollut laita, ja että hänen tavastaan ääntää saksankieltä tuskin voisi häntä luulla muukalaiseksi. Tarkoituksensa hän näytti kuitenkin saavuttaneen, sillä vanhempi nainen, huomattuaan voivansa puhella hänen kanssaan, aloitti nyt keskustelun ja kysyi, minne hän oli matkalla.
Nytpä ei nuori retkeilijämme sitä vielä itsekään tiennyt ja saattoi ilmaista vain ensimmäisen määräpaikkansa: Frankfurtin, jossa sitten vasta piti päättää, jäisikö hän sinne joksikin aikaa vai jatkaisiko mahdollisesti matkaansa heti Mainziin. Hän mainitsi siis olevansa vain huvimatkalla ja jättävänsä riippumaan asianhaaroista, mihin suuntaan lähinnä jatkaisi.
»Olette kai käynyt Varsovassa?» kysyi vanha nainen jälleen, ja Fritz tunsi veren nousevan kasvoihinsa — tuon takana oli taaskin jokin kirottu yhdennäköisyys puolalaisen kanssa.
»Miksikä niin otaksutte?» kysyi hän heti epäilevänä. »Minä en tunne
Varsovaa enkä ole koskaan siellä ollut.»
»Tosiaanko? Mutta minä olisin kuitenkin voinut vannoa kerran teidät siellä nähneeni.»
Aivan niin kuin hän oli otaksunut! Siitähän voi tulla ihan hulluksi!
»En», sanoi Fritz päätään ravistaen, »arvoisa rouva on erehtynyt; en tunne Puolaa ollenkaan enkä ole jalallanikaan astunut yli Saksan rajan paitsi Italiaan ja Sveitsiin.»
»Se on kummallista!» vakuutti rouva ja innostui jälleen kovaonniseen puolanpuhumiseensa seuralaisensa kanssa, ottamatta huomioon nuorta miestä. Tyttö taisi kuitenkin huomata, ettei se ollut aivan säädyllistä, ja ystävällisesti Fritziin kääntyen sanoi tälle, että he kaikissa tapauksissa matkustivat yhdessä Frankfurtiin asti, koska heillä oli aikomus mennä Mainziin viipyäkseen siellä jonkun aikaa ja sitten edelleen Reiniä alaspäin.
»Minä aion myöskin suoraan Mainzin kautta», sanoi Fritz äkkiä päättäväisenä, sillä nuori nainen oli hänestä kovin miellyttävä eikä hänellä Frankfurtissa ollut erikoisesti mitään tehtävää. Hän käytti nyt jälleen saksaa osoittaakseen tytölle, että tämä oli häntä väärin epäillyt.
»Mutta miksi ette puhu ranskaa?» kysyi tyttö. »Minä tulen paljon paremmin toimeen sillä kielellä.»