»Tosiaanko?» sanoi Fritz kummissaan, mutta ei ennättänyt kysyä enempää, sillä juna hiljensi juuri vauhtiaan ja pysähtyi, ja naiset olivat nousseet paikoiltaan kerätäkseen moninaiset kampsunsa kokoon, ovi avattiin, ja kun Olga pisti ulos päänsä, huudahti hän iloisesti ja heilutti nenäliinaansa siellä ulkona jollekulle, joka ei viivytellyt tulemasta lähemmäksi. Fritz huomasi myöskin olematta siitä ollenkaan mielissään hyvin pulskan, hiukan ulkomaalaiselta näyttävän, mutta erittäin hienosti puetun nuorenmiehen, joka ylhäisen keveästi läheni pitkin siltamaa ja nosti hattuaan naisille. Hän auttoi ensin Olgaa vaunusta alas ja sitten vanhempaa naista — seuranaisesta hän ei välittänyt — ja otti huostaansa tavarakuitin, jonka antoi liveripukuiselle palvelijalle.
Fritz oli myöskin astunut ulos junasta ja seisoi hiukan hämillään Olgan vieressä. Hän ei vielä näyttänyt olevan oikein selvillä siitä, oliko hänen näin äkkiä sallittava vieraan karkoittaa itsensä — voihan tuo varsin hyvin olla Olgan veli, hän vaihtoihin vieraalla kielellä muutaman sanan vanhan naisen kanssa — kaiketi hän oli veli.
»Rakas Wladimir», sanoi sitten Olga ranskaksi, samalla kun hänen katseensa sattumalta kohtasi Fritz Wesselin, »salli minun esittää sinulle matkatoverimme, joka on pitänyt meistä hyvin ystävällisesti huolta. En tiedä vielä edes nimeänne, hyvä herra.»
»Friedrich Wessel», änkytti Fritz punastuen oikein perinpohjin.
Vieras nuori mies nosti ylhäiseen tapaan hattuaan.
»Puolisoni», jatkoi Olga osoittaen häntä ja painautui hänen käsivarttaan vasten, »meillä on ollut suurta iloa tuttavuudestanne.»
Pois hän lähti — vanha puolatar likaisen valkeassa hameessa laahusti ylhäisesti tervehtien Fritzin ohitse — seuraneiti perässä kantaen kahta matkalaukkua ja kolmea hattukoteloa, ja Fritz näki näiden olentojen kulkevan sivutsensa kuin taikalyhdyssä ja seisoi paikkaansa kytkettynä kuin puoleksi unessa, kun he jo aikoja olivat poistuneet asemalta.
»Puolisoni!» voihkaisi hän vihdoin hiljaa itseksensä, »puolisoni — ja minun hän antoi puhutella itseänsä koko matkan arvoisaksi neidiksi!»
»Onko teillä matkatavaraa?» — Tällä kysymyksellä palautti eräs kantaja hänet jälleen tavalliseen elämään.
»On — tietenkin —»