Mitä hänen tarvitsi välittää, vaikka pahanilkinen palvelija nauroi hänen selkänsä takana? Nenäliinaa poskellaan pitäen hän kiirehti jälleen katua pitkin, kunnes kohtasi ajurin ja kapusi vaunuihin. Hän käski ajaa suoraa päätä takaisin hotelliin, sillä kasvojen ollessa tällaisessa kunnossa oli mahdotonta näyttäytyä tohtori Raspelle ja hänen kahdelle tyttärelleen. Eihän hänen sopinut millään ehdolla tehdä itseään naurunalaiseksi.
»O mon Dieu!» sanoi saksalainen viinuri, kun hän astui vaunuistaan maahan, »teillä on kaiketi hammassärkyä?»
»Niin vietävästi», vastasi Fritz. »Kävin juuri hammaslääkärillä.
Kuulkaa, milloin lähtee seuraava juna pohjoiseen?»
»Seuraava junako? Kello puolikaksi.»
»Matkustan sillä; pyydän, tuokaa laskuni.»
»Ettekö tahdo ensin aterioida!»
»Ei, kun poski on näin turvoksissa. Rientäkää nyt vain!»
»Kuten käskette!»
»Ja palvelija tuokoon alas tavarani.»
»Kutsun hänet heti.»