»Mutta sehän ei voi olla mahdollista!» huusi toinen hänen jälkeensä.
»Wladimir!»
Tämän nimen kuullessaan Fritz hätkähti.
Wladimirko? — Hän melkein pysähtyi.
»No, tiesinhän, etten voinut erehtyä. Sanohan vain, miekkonen, kuinka sinä vielä tulet sen jälkeen, mitä Emsissä tapahtui, tänne preussilaiseen linnoitukseen? Oletko ihan hullu?»
Fritz oli kääntynyt ympäri ja katsoi kysyjään jäykästi ja tarkkaavasti. Toinen lienee myöskin, tarkemmin katsottuaan, havainnut jotakin vierasta hänen piirteissään, sillä hän kävi jälleen epätietoiseksi.
»Mitä te oikeastaan tahdotte?» kysyi Fritz levollisesti. »Enkö jo sanonut, etten minä ole se mies?»
»Hyvä on, herra!» vastasi vieras hämillään. »Mahdollisesti te ette olekaan se, jota tarkoitan, mutta vaikka niinkin on laita, niin sallikaa minun huomauttaa, että teillä on sellaiset kasvot, joita vaanii poliisin kuulutus. Te olette siis hyvin vaarallisesti erään kolmannen henkilön näköinen —»
»Jonka nimi on Wladimir?»
»Aivan niin!»
»Kai puolalainen kreivi ja teidän ystävänne?»