"Täällä Saaldorfissa Lischken luona tohtori Schreiberin nimisenä."
"Peijakas!" huudahti Walker. "Siksi mies tuntui niin tutulta, kun hänet eilen tapasin. Mutta onhan tohtori Schreiber saksalainen!"
"Vieras, joka oli mr. Powellin farmilla, puhuu saksaa yhtä hyvin kuin minäkin."
"Hyvä", sanoi upseeri, "jos ilmoituksenne osoittautuu todeksi, niin voitte huomisaamuna nostaa — syntirahat". Ja mitellen miestä synkällä, halveksivalla katseella käski Walker hänen mennä, kun hän vielä jupisi jotakin.
Kiireimmiten kutsuttiin vääpeli esimiehensä luo, jonka kanssa hänellä oli pitkä neuvottelu. Sitten käskettiin Mabong sisään, ja muutamaa minuuttia myöhemmin karahutti koko musta joukko hajalleen eri suunnille. Miehet olivat saaneet käskyn vartioida kaikkia kyläänpääsyteitä mitä ankarimmin, ja yön tullen oli vääpelin määrä piirittää Lischken talo, ja niin pian kuin oli päästy varmuuteen siitä, että tohtori Schreiber oli kotona, oli ryhdyttävä hänen vangitsemiseensa. Valkoihoisen konstaapelin, jonka Walker oli tuottanut Adelaidesta, tuli mennä hakemaan tohtoria muka sairaan luo ja siten ottaa selville, oliko hän kotosalla.
* * * * *
Pimeän tullen rohkeni Toby jälleen poistua piilopaikastaan metsästä hiipiäkseen kapakkaan. Päästyään maantielle hän kuuli vaunujen lähenevän. Varovasti hän painautui pensaaseen. Ajoneuvojen tultua lähemmäksi hän kuitenkin huomasi, ettei niissä istunut ketään, ja hän päätti huutaa ajomiehelle. Sattuma osui hänen avukseen, sillä vaunut pysähtyivät äkkiä ja ajomies katseli ympärilleen joka taholle.
"Hei, kansalainen, minne matka?" kajahti silloin Tobyn ääni.
"Hei, mitä siellä teette?" tuli vastaukseksi.
"Jalassani oli oka, jonka juuri vedin pois, ja nyt levähdän tässä hieman", vastasi Toby. "Tulen Adelaidesta."