"Punainen John!" huudahti samassa Mabong aivan ymmällä. "Punainen John!"
"Menkää helvettiin!" puuskahti kiinnisaatu kiristellen hampaitaan, mutta antoi vihdoin perin uupuneena ja vastarintaan kykenemättömänä panna itsensä köysiin.
"Peijakas, sepä oli oiva saalis!" sanoi vääpeli nauraen ja sivellen mielissään partaansa. "Mutta millä keinoin se hunsvotti on päässyt kuskipukille, sen tahtoisin tietää. No, sen saamme toivottavasti huomenna kuulla häneltä tarkemmin. Nyt laittakaa hänet pois täältä! Ovatko käsiraudat paikoillaan?"
"Kaikki kunnossa, sir."
"Hyvä, sitokaa sitten vielä hänen jalkansa yhteen ja heittäkää hänet vaunuihin. Yksi asettukoon hänen viereensä, ja toinen ajakoon vaunut Saaldorfin hotelliin, jossa vartioitte häntä, kunnes minä saavun. Että käskyjäni on tarkoin noudatettava, sitä minun ei ole tarvis teille sanoakaan. — Seis, kuka sieltä tulee?" keskeytti hän yhtäkkiä ja kuunteli.
Tieltä kuului nopeata kavionkapsetta — ratsastaja karahutti esiin ja pysähtyi ryhmän luo. Se oli luutnantti Walker.
"Mitä täällä on tekeillä?" kysyi hän nopeasti. "Kuka teillä siinä on?"
"Punainen John, sir. Otimme hänet alas näiden vaunujen kuskipukilta", ilmoitti vääpeli kunniaa tehden.
"Oh — oivallista — onko muuta tapahtunut?"
"Ei, ei vielä, sir; aioin juuri laittaa väen järjestykseen. Se toinen on kai vielä ansassa."