"Siis kavallettu kuitenkin!" virkkoi vainottu hymyillen katkerasti.
"Niin, se on totta. — Mutta älkää katsoko minuun noin synkästi. Mieleni on tällä hetkellä kevyt ja iloinen, sillä tuon teille vapauden ja elämän."
"Te?" huudahti Mac Donald kummissaan ja yhä vielä epäluuloisena.
"Kenties tuntuu teistä kummalliselta", vastasi Walker, "että poliisiluutnantti ryhtyy sellaiseen niin sanoakseni kielteiseen toimeen, ja kuitenkin on asianlaita niin. Mutta" — lisäsi hän äkkiä sydämellisemmin — "olkaa varma, Mac Donald, että minä siitä päivästä lähtien, jona taistelimme rinnatusten mustaa raakalaisparvea vastaan, olen ollut vakuutettu teidän olevan toisen kuin minä teitä maailma oli siihen asti pitänyt. Vain vastahakoisesti tein siitä päivin velvollisuutenikin — mutta tein sen kuitenkin, siksi että se oli velvollisuuteni."
"En ymmärrä teitä", huudahti Mac Donald ihmetellen miehen eriskummaista käytöstä.
"En minäkään tahdo jättää teitä kauemmaksi aikaa epätietoisuuteen. Mutta istukaamme!" lisäsi hän irroittaen sapelinsa kannikkeesta ja istuutuen. Mac Donald, joka yhä vielä piti viritettyä pistolia kädessään, laski hanan verkalleen alas, pani aseen piirongille, mutta salpasi oven sisäpuolelta, jottei tulisi yllätetyksi, ja veti hänkin itselleen tuolin pöydän ääreen.
"Epäluuloinen vieläkin!" nauroi Walker. "Mutta — olette oikeassa. En ole vielä tehnyt mitään voittaakseni luottamuksenne. Kuunnelkaa minua siis tyynesti; lyhyt ilmoitukseni lienee omansa opettamaan teille parempaa."
"Tapasimmehan toisemme eilen", alkoi luutnantti hymyillen, "sattumalta ja ohimennen tohtori Spiegelin luona, ja minun täytyy tunnustaa, että siniset silmälasinne ja saksanvoittoinen murteenne pettivät minut täydellisesti. En osannut aavistaakaan, että puhuisitte niin taitavasti vierasta kieltä, vaikka vartalonne ja liikkeenne hetkistä myöhemmin tuntuivatkin minusta tutuilta. — Tänä aamuna sitten tuli luokseni eräs meidän kummankin vanha tuttava ja ilmoitti minulle, teidän kiinniotostanne luvatun sadan punnan palkinnon houkuttelemana, että Lischken talossa oleva tohtori Schreiber on tuo kuuluisa Jack London."
"Punainen John!" huudahti Mac Donald halveksivasti hymyillen.
"Ei suorastaan, vaikkakin samainen herra, kuten nyt tiedän, oli asiassa takana. Olemme tänä iltana kaapanneet hänet kiinni, ja hän on nyt menossa varmaa palkkaansa, hirsipuuta kohti. — Ei, kavaltaja oli eräs entinen majanvartija Powellin asemalta, joka siellä nimitti itseään Milleriksi, mutta jonka nimi todellisuudessa on Hohburg."