Tänäänkin olivat molemmat neitoset vetäytyneet tänne katveeseen, ja sillaikaa kuin Elisabet nojasi puunrunkoa vasten ja tähysteli alas vinhasti ohi virtaavaan jokeen, selaili Sara sylissään olevaa kirjaa, sulki sen vihdoin ja tarkasteli miettivänä sen kannessa olevaa vanhaa kuulanreikää.
"Johan sinun oikeastaan pitäisi osata ulkoa tuo Lalla Rookh [Lalla Rookh: Thomas Moren kirjoittama romanttinen tarina intialaisesta prinsessasta. Suom. muist.] kannesta kanteen", virkkoi Elisabet hymyillen ja kääntyen sisareensa päin. "Olethan tutkinut sitä koko vuoden, ikäänkuin tahtoisit painaa mieleesi jok'ainoan säkeen. — Tule, Sara!" — lisäsi hän sydämellisemmin — "heitä raskaat ja surulliset ajatukset, jotka ovat koko ajan kalvaneet mieltäsi. Jonkun viikon kuluttua mr. Bale palaa takaisin, ja silloin ainakin saamme varmoja tietoja niiden kirjeiden johdosta, jotka isä on kirjoittanut, Pidä vain kiinni siitä hyvästä, vaikkakin allekirjoituksettomasta sanomasta, jonka olemme saaneet; sen on joka tapauksessa ystävä lähettänyt — jolla ei voi olla mitään syytä pettää meitä."
"Olet oikeassa", vastasi Sara, " toivokaamme. Mutta juuri tänään, en itsekään tiedä miksi, mieltäni niin kummasti ahdistaa."
"Siksi että tänään lähetimme kirjeet", sanoi Elisabet, — "Mutta katsos, tulee vieraita. — Tuolla taluttaa palvelija kahta hevosta tiellä."
"Se on musta poliisi!" huudahti Sara yhtäkkiä kavahtaen kauhusta pystyyn.
"Todellakin, luulen, että olet oikeassa", sanoi Elisabetkin kääntämättä katsettaan hevosista. "Musta pää ja sininen univormu — mutta missä ovat muut ratsastajat?"
"Tässä, neiti", vastasi samassa tuskin kymmenen askelen päässä hänestä naurava ääni, — "ja erittäin hyvillään nähdessään teidät jälleen noin terveenä ja iloisena".
"Luutnantti Walker!" huudahti Elisabet käyden kalmankalpeaksi, — "luutnantti Walker ja…"
" Kapteeni Walker, jos saan luvan", vastasi nuori mies hymyillen ja hieman kumartaen, "ja tässä", lisäsi hän kääntyen taapäin ja ojentaen kätensä aivan jäljessä seuraavalle Mac Donaldille — "talonne vanha ystävä, jonka olen vain vähäksi aikaa lainannut teiltä ja jonka nyt tuon jälleen takaisin entistä ehompana. Mutta mitä ihmettä, Mac Donald, oletteko kadottanut puhekykynne, koska annatte minun tässä aivan yksin soittaa suutani?"
"Mac Donald!" huudahti Elisabet ihmeissään ja ymmällä, ja hänen katseensa lensi tulijasta sisareen, joka vavisten nojasi kumipuuta vasten saamatta sanaakaan suustansa.