»Ei, poikani», vastasi isä; »siinä kyllä olet oikeassa. Mutta näetkös, on tapana silloin tällöin lähettää sotalaiva kaukaisiin seutuihin lähemmin tutkimaan vielä jotensakin tuntemattomia maita, toisin sanoen on tapana lähettää laivoja löytöretkille. Nämä laivat purjehtivat silloin kaikkiin sellaisiin paikkoihin, missä ei kukaan muu ole ollut ennen heitä, ottavat selon siitä, missä asemassa eri maat ovat, keitä ihmisiä niissä asuu, minkälaisia eläimiä, puita ja kasveja niissä on. Kun merenkulkijat sitten tulevat kotiin, merkitsevät he tämän karttoihin ja kertovat kirjoissa, mitä ovat nähneet ja löytäneet.»
»Oi, miten oivallista!» huudahti Frits; »kuinka kernaasti tahtoisinkaan kerran lähteä mukaan!»
»Niin, kyllähän laivat tekevät sekä ihanoita että pitkiä matkoja», sanoi isä. »Monta eri kansaa ja maata saavat he niillä nähdä; mutta sittenpä täytyykin heidän usein kulkea merta monta pitkää vuotta, saavat taistella useata ankaraa myrskyä vastaan, kohdata monia vaaroja ja kestää monta vaivaa ja vastusta.»
»Mutta kun villit lähtevät tuollaiseen kylmään maahan, isä, niin pukevat he kaiketi vaatteet ylleen?» kysyi Maria; »muutenhan heitä viluttaisi vallan hirveästi.»
»Villit eivät sinne lähde», vastasi isä, »ainakin vain hyvin harvoin, ja silloin aina eurooppalaisissa laivoissa, joissa heillä kyllä on lämpimät vaatteet yllään. Villit, etenkin sellaiset, jotka asuvat lämpimässä ilmanalassa, eivät matkustelekaan juuri paljon, vaan pysyvät melkein aina niissä maissa, jotka Jumala on heille asuinpaikoiksi osoittanut. Ne, jotka aina lapsuudesta pitäin ovat asuneet hyvin kylmässä maassa, eivät näet hevin voisi kestää sitä kovaa kuumuutta, mikä vallitsee kääntöpiirien välillä, kun taas toiset, jotka ovat syntyneet kääntöpiirien välillä, kammovat pakkasta vielä enemmän.
»Ainoastaan me, jotka elämme lauhkeassa ilmanalassa, s.o. sellaisessa, joka ei ole liian kylmä eikä liian lämmin, voimme lähteä minne tahdomme ja voimme kaikkialla hyvin, tai ainakin voimme sietää vierasta ilmanalaa. Sen vuoksi tapaakin eurooppalaisia hajaantuneina yli koko asutun maan, päiväntasaajan alla yhtä hyvin kuin napamerillä, jonne he usein lähtevät laivoissaan pyydystämään valaita.»
»Pelkästään valaita pyydystämäänkö, isä?»
»Niin, yksinomaan sitä varten. Valaan rasva keitetään traaniksi, jota laivat sitten tuovat mukanaan Eurooppaan ja muihinkin maanosiin, jotta ihmiset niissä saavat käyttää sitä tarpeisiinsa.»
»Niin, mutta eiväthän he silloin, kun meri on jäässä, voine purjehtia sinne laivoillansa?» huomautti Frits.
»Tiedäthän sinä, että tuolla ylhäälläkin on kesä, joskin lyhyt», muistutti isä. »Tuleepa tänä aikana viheriäistäkin, ja ruohot ja kukat tulevat näkyviin. Tätä ei tosin kestä kauvan, mutta toki niin kauvan, että suuri osa jäästä ehtii sulaa; ja tätä aikaa käyttävät laivat hyväkseen purjehtiakseen sinne. Kun sitten tulee jälleen kylmä, kiiruhtavat he niin paljon, kuin mahdollista päästäkseen pois sieltä ja tullakseen lämpimämpään ilmanalaan.»