»Se on järkevästi tehty», vakuutti pikku Maria; »sen minäkin tekisin heidän sijassaan. Talvella on niin rumaa ja ilkeätä; heti kun menee ulos, rupeaa paleltamaan.»
»Niin, mutta rakas lapsi, eikö talvessa ole paljon sellaistakin, mikä on kaunista ja hupaista?» kysyi isä. »Etkö esim. mielelläsi aja reellä? Ja eikö ole ihanaa, kun lumi valkoisen kimmeltävänä ketoja verhoo?»
»Kyllä, onpa kylläkin», vastasi Maria; »mutta silloin on myöskin niin kylmä, puissa ei ole lehtiä, eikä myöskään näe viheriäisiä niittyjä tai perhosia. Silloinpa on kevät hyvin paljon kauniimpi, kun kaikki alkaa jälleen vihertää, kun pääskyset tulevat ja pikkulinnut, jotka laulavat niin kauniisti.»
»Minä pidän eniten keväästä», vakuutti Frits; »sillä suvella on usein niin kauhean kuuma.»
»Niin, mutta katsokaahan, lapseni, teidän on myöskin iloittava talvesta», sanoi isä; »sillä talvetta ei meillä olisi kevättäkään.»
»Eikö niillä ihmisillä, jotka asuvat lämpimissä maissa, ole ollenkaan kevättä, isä?» kysyi Frits.
»Ei, lapseni, sitä ei heillä ole», vastasi isä. »Kevät voi esiintyä ainoastaan niissä maissa, joissa on talvi, ja joissa talven aikana puut lakastuvat eli nukkuvat. Sitten, keväällä, saavat ne uutta mehua eli mäihää, kuten sitä nimitetään, alkavat uudelleen kostua, ja kaikki ympärillämme peittyy nyt nuoreen vihannuuteen. Me pidämme keväästä niin paljon sen vuoksi, että kaikki silloin herää jälleen eloon, ja sen vuoksi, että muuttolinnut, jotka jättivät meidät syksyllä, silloin palaavat takaisin. Emme ole nähneet niitä koko pitkän talven aikana; ne ovat meille sen vuoksi kahta vertaa rakkaammat, ja me oikein ikävöimme sitä päivää, jolloin saamme ne takaisin. Jos ne aina pysyisivät meidän luonamme, niin että ne aina olisivat silmiemme edessä, niin vähät me niistä välittäisimme. Katso vaan varpusia. Jos katselet varpusta tarkoin, niin huomaat, että sekin on pienoinen, hyvin soma lintu; mutta me emme siitä välitä, syystä että aina näemme sen läheisyydessämme kaiken vuotta. Pääskysistä sitä vastoin iloitsemme.
»Samoin on laita puiden ja kasvien. Puut lämpöisissä maissa ovat tosin hyvin kauniita, ja niillä on myös komeita kukkia; mutta ihmiset eivät siellä kuitenkaan tunne sitä iloa, jota me tunnemme ensimmäisistä vuokoistamme, siitä syystä, että kukat ajan mittaan käyvät heille tykkänään jokapäiväisiksi ja tavallisiksi.
»Ainoastaan puutteen kautta me opimme oikein pitämään arvossa sitä hyvää, mitä Jumala on meille antanut niin runsain määrin. Vasta kun ihminen kerran on ollut sairaana, oppii hän käsittämään, miten suuri syy meillä on kiittää Jumalaa siitä parhaasta, mikä meille voidaan antaa, nimittäin hyvästä terveydestä. — Sen vuoksi onkin se ainoastaan tuon pitkän, kylmän talven takia, kun me täydestä sydämestämme tunnemme, kuinka kaunis kevät on, kuinka ihanaa on kesällä ja syksyllä, kun hedelmät kypsyvät. Sen vuoksi, rakkaat lapset, tulee teidän tyytyä talveenkin, jolloin teidän jonkun aikaa täytyy olla vailla sitä, mikä on hyvää ja hupaista. Kevät jälleen korvaa kaikki, ja me nautimme ja iloitsemme sitä enemmän.»
»Ei kait niillä, jotka asuvat lämpimissä maissa, ole aavistustakaan siitä, miltä lumi ja jää näyttävät?» kysyi Frits. »Ajatelkaas, kuinka he hämmästyisivät, jos joskus tulisivat luoksemme keskellä talvea!»