»Ajaja tekisi viisaammin, jos pitäisi huolta hevosistaan!» murisi herra
Mahlhuber.
»Hän ei kai sentään osannut kehenkään?» jatkoi neiti hiukan päättävästi kyselyään, päästäkseen asian perille.
»Kuka?» kysyi kauppaneuvos, »ajajako?»
»Ei, vaan matkustaja.»
»Ei minun tietääkseni», sanoi tämä, ryhtyen jälleen virkein voimin tauonnutta työtänsä jatkamaan. Niin puhelias kuin hän muutoin olikin, jos tapasi jonkun, jonka kanssa saattoi haastella ja jolle kenties saattoi esittää kertomuksen sairaudestansa, niin araksi ja pidättyväksi hän oli tullut tänä päivänä, jolloin juuri hänen kertomuksestaan oli ollut niin pelottavat seuraukset, ja uteliaan emännän täytyi pian luopua urkkimasta vaiteliaalta vieraaltaan uutisia, joista tämä loppujen lopuksi ei tiennyt mitään, tai joista hänen, päinvastaisessa tapauksessa, oli syytä olla puhumatta. Mutta saadakseen tietää vieraansa nimen ja säädyn oli neidillä vielä toinen keino, matkustajakirja, ja kun kauppaneuvos nousi pöydästä ja kaatoi itselleen viimeisen pikarillisen viiniä pullostaan, jota hän oli varsin uutterasti viljellyt, työnsi neiti sen ystävällisesti nyökäyttäen hänen eteensä.
Kauppaneuvoksen ei auttanut muu kuin kirjoittaa siihen nimensä, ja pian sen jälkeen oli Hieronymus Mahlhuber somasti piirretty nimi- ja asuinpaikkasarekkeiden ylitse, joten hän taitavasti pääsi täyttämästä viimemainittua. Sääty tai ammatti? — »Ka» — oli hän jo kaikessa viattomuudessa, vanhaa tapaa noudattaen, alkanut kirjoittaa, kun hän muisti asiain nykyisen tilan ja muodosti noista kahdesta kirjaimesta Y:n, lisäten sen perään: »ksityismies». Muut sarekkeet hän täytti niin tunnontarkasti kuin mahdollista ja pyysi sitten ystävällistä emäntäänsä näyttämään makuupaikan, kun hän oli kauhean väsynyt ja halusi päästä levolle. »Ja milloin menee kyytivaunu aamulla aikaisin taas ohitse?»
»Takaisin Gidelsbachiinko?»
»Ei, toista tietä.» — Mitä tekemistä hänellä oli Gidelsbachissa?
»Toinen? — Kello yhdeksän — pikemminkin pari minuuttia ennen.»
Se sopi hänelle, ja hän pyysi, että hänet herätettäisiin noin neljännestä vaille kahdeksan tuomalla hänelle väkevää, kuumaa kahvia. Neiti lupasi pitää kaikesta huolen parhaansa mukaan.