»Karanneesta?» huusi kauppaneuvos säikähtyneenä, »onko siis taas onnettomuus tapahtunut?»
»Onnettomuusko? — No, onnettomuus se ei kai juuri ole», tuumi poliisi puolustellen, »nuorilla ihmisillä on vilkas veri, ja he tekevät monta kertaa kepposia, joita eivät tekisi, jos olisivat viisikolmattavuotta vanhempia. Mutta me saimme viime junassa tiedon kartanosta, joka on tuon nuoren naisen koti. Näyttää siltä, että hän on näinä päivinä —»
»Mutta Herran nimessä», sanoi kauppaneuvos kauhuissaan, »mistä nuoresta naisesta te sitten puhutte? En ymmärrä sanaakaan kaikesta siitä, mitä sanotte?»
»Mistä nuoresta naisesta?» sanoi poliisi, »no, siitä paenneesta, josta meille sähkötettiin tänne, ja jonka takia me aluksi pidätimme teidän veljentyttärenne, kun hän kulki niin yksin iso käsityölaukku kainalossaan».
Kauppaneuvos huokasi syvään, mutta ei vastannut enää sanaakaan, ja poliisi jatkoi, käyden tuttavallisemmaksi, kun saattoi antaa niin mieltäkiinnittäviä tietoja:
»Näyttää siltä, että tuon nuoren tytön piti lähipäivinä mennä naimisiin miehen kanssa, joka oli hänelle vastenmielinen, mutta että hän teki vielä oikeaan aikaan ratkaisevan päätöksen ja karkasi. Kaikesta päättäen hän on noussut junasta Bambergissa, sillä sikäläinen poliisi on, kuten meille ilmoitettiin, saanut tietoonsa ja pidättänyt kaksi epäluulonalaista henkilöä.»
»Bambergissako?» sanoi kauppaneuvos.
»Niin», vakuutti poliisi. »Ja viime junassa, joka meni täältä ohitse noin tunti sitten, tulivat myöskin hänen molemmat veljensä kartanosta ja jatkoivat heti matkaansa Bambergiin. He tiedustivat minulta, eikö täällä ollut näkynyt mitään epäluulonalaista, Ja minä saatoin ilmoittaa heille jo noiden kahden nuoren naisen pidättämisen. — Oivallinen keksintö, tuo sähkösanomalaitos», lisäsi poliisi hymähdellen, »ja poliisi kuuluukin sen keksineen».
»Minkä? Kenet? Sen nuoren tytönkö?»
»Ei, sähköttämisen», vakuutti poliisi itsetyytyväisesti hymyillen, »ja kaikkein yksinkertaisimmalla tavalla. Kun hän oli sen tehnyt, niin kuuluu herra poliisimestari huudahtaneen: 'Tuo ei ole mikään ihme, osaan minäkin tuon tehdä' — Mutta niin se käy aina. Viisaat ihmiset keksivät, ja muut herrat sanovat sitten: 'Niin, tuo ei ole mikään ihme, osaan minäkin tuon tehdä'.»