»Mitä te haluatte?» kysyi vieras, suunnaten katseensa hitaasti kynttilän ylitse, mutta hämmästyi varsin suuresti, kun hänen makuutoverinsa, joka oli noussut sohvalta, tuli häntä kohti pää alas taivutettuna, niinkuin olisi tahtonut pässin tavoin puskea hänet tuolilta alas.
»Olkaapa hyvä ja koettakaa tätä paikkaa» sanoi kauppaneuvos, tultuaan niin lähelle vierasta, että tämä jo aikoi hypähtää tuoliltaan, ja ojensi alastaivutettua päätään hänelle sekä viittasi oikealla etusormella lähelle päälakeaan. »Olkaa niin hyvä ja koettakaa tätä paikkaa!»
»Mutta mitä te tahdotte?»
»Tähän, jos saan pyytää — vielä hiukan enemmän oikealle — niin, se on oikea paikka, ettekö tunne siinä mitään?»
»En.»
»Ettekö kerrassaan mitään, ettekö mitään kuhmua?»
»En, pikemminkin kolon —», sanoi tohtori Wickendorf. »Löitte kai ylös tullessanne päänne portaisiin?»
Kauppaneuvos voihkaisi.
»Löin pääni portaisiin?» toisti hän huoaten, »suokoon Jumala, ettei se olisi mitään muuta kuin sitä, mutta minä olen jo kauan tahtonut neuvotella jonkun kuuluisan wieniläisen lääkärin kanssa, ja kohtalo näyttää nyt olevan minulle suotuisa. Maksani on nimittäin kolme tuumaa liian iso», jatkoi kauppaneuvos nopeasti, kun nuori mies aikoi keskeyttää. »Minulla on ihramainen kasvettuina maksassani, jonka tunnen ulottuvan kylkiluihin, palleaan ja vatsalaukkuun. Mutta pahinta on, mitä kotilääkärini kuitenkaan ei tahdo myöntää, sen kanssa yhteydessä oleva aikaisemmin leikattu paise.»
»Herra, tehkää niin hyvin ja olkaa vaiti», huusi tohtori Wickendorf, vääntäen kasvojaan niinkuin olisi niellyt katkerovettä, »minä rupean heti voimaan pahoin, kun kuulen tuollaista».