»Saanko ehkä lukea teille nämä muistiinpanot?» sanoi tohtori nyt taas, luoden ystävällisen katseen kauppaneuvokseen, »kun ensin opitte tästä tuntemaan rikoksentekijän luonteen vaikuttimet, niin sitä paremmin voitte lausua arvostelunne. Minä pelkään, että hyvän Jumalan itsensä täytyy lähettää salama tai kamala tauti tai jotakin muuta senkaltaista tuollaisen ihmisen rangaistukseksi, sillä en näe muuta keinoa, miten päästä hänen kimppuunsa — viimeinen rikos olisi muuten selvästi näytettävä toteen ja sen olisi todistettava häntä vastaan.»
»Mutta minä luulisin, että poliisiviranomaisten pitäisi kuitenkin kyetä todistamaan hänen syyllisyytensä!» huudahti kauppaneuvos. »Mitä varten he sitten ovat olemassa?»
»Teitte tuossa vaikean kysymyksen», hymyili tohtori, »mutta saatuanne kuulla yksityiskohdat myönnätte minun olevan oikeassa.»
»Kuinka paljon kello nyt oikeastaan on?» sanoi kauppaneuvos, turhaan koetettuaan pimeässä nurkassaan nähdä kellonsa taulua.
»Oh, kello on tuskin kymmentä, meillä on vielä kylliksi aikaa nukkumiseen. Mutta olkaa nyt hyvä ja seuratkaa tarkkaavaisesti yksityiskohtia, niin hämmästytte sellaista pahuuden verkkoa.»
Kauppaneuvos aikoi vielä tehdä vastaväitteitä: kello oli kymmenen, ja hänen oli mentävä levolle, sillä jos hän valvoi yli tuon ajan, niin hän sai auttamattomasti kärsiä siitä seuraavana päivänä; mutta hän häpesi tällaisenkin pelottavan välttämättömyyden edessä osoittautua välinpitämättömäksi asiassa, joka koski todella vaarallisen ihmisen rankaisemista tai ilmisaamista. Ja hän koetteli vielä kerran maksaansa ja päätänsä, huokasi raskaasti ja tuskaisesti sekä sanoi vihdoin alistuen:
»No hyvä, herra tohtori, jos asia todella niin on, niin alkakaa Jumalan nimessä. — Se kai ei kestä kovin kauan?»
»Tuskin puoltakaan tuntia», kuului ainakin tässä suhteessa lohdullinen vastaus, ja tohtori niisti kynttilän, kakisteli kurkkuaan, joi kulauksen olutta vieressään olevasta lasista, nojasi jälleen päänsä vasempaan käteensä ja alkoi:
11. HIRVIÖN TARINA
»Eräässä Saksan suuressa kaupungissa, jota tahdomme sanoa Yburgiksi, — olen tahallani jättänyt pois oikean nimen — erinäisistä syistä — eli kauppaneuvos Schöler —»