»Merimiehelle hän nyt avasi koko sydämensä, myönsi hänelle olevansa köyhä, mutta rehellinen, ja pyysi häneltä neuvoa, kuinka hän voisi saada ahnaalta holhoojaltaan tämän todennäköisesti anastaman omaisuuden.
»'En rahan tähden', huusi nuori mies, ja jalo tuli salamoi hänen silmistään, 'en kurjan mammonan takia kaipaa omaisuutta; mitä tarvitsen, sen ansaitsen kynälläni, ja vapaana ja riippumattomana olen maailmassa, mutta voi minua — minä rakastan toivottomasti, ja minun rakastettuni on petollisen enoni holhokki!'»
»Mutta hänhän on jo kuollut!» huudahti kauppaneuvos hämmästyksissään, »olen ollut jo varmasti vakuutettu siitä, että tuo kehno ihminen on myrkyttänyt hänet».
»Niin — olette oikeassa», sanoi tohtori, »mutta tässä minä annan lukijan aavistaa oletettua valekuolemaa — panen hänet tavallansa piinapenkille, ja luulenpa, että tämä käänne on minulta oivallisesti onnistunut. Odottakaahan nyt — nyt katoaa tyttö, jonka hän on ottanut taloonsa, ja sen nojalla, että Karl kuuli kellarissa kaivamista ja mullan lapioimista, on kauppaneuvos täydellisesti vallassani — voin todistaa hänet syylliseksi ja saattaa rikoksen ilmi toimituttamalla kotitarkastuksen — tai antaa kenties ennemminkin merimiehen, joka sen johdosta saa osan noista seitsemästä miljoonasta, varoittaa häntä, ja päästää hänet pakenemaan Ameriikkaan.»
»Minä tulen vielä hulluksi!» voihki kauppaneuvos, tarttuen molemmin käsin otsaansa ja puristaen sitä. »Onko holhokki sitten todella kuollut, vai elääkö hän vielä?»
»Minähän sanon teille, että voin sen vielä järjestää kuinka tahdon», vastasi tohtori ystävällisesti. »Ja pyytäisin kuulla mielipiteenne siitäkin, ettekö usko, että lukijan mielenkiintoa voisi suuresti jännittää onnellisella valekuolemalla.»
Kauppaneuvos kiepautti molemmat jalkansa yhtaikaa peitteen alta.
»Oletteko esittänyt minulle tosiasioita?» huusi hän samassa, »vai oletteko pitänyt minua narrinanne lukemalla minulle järjettömän, keksityn jutun, herra?»
»Pitänyt narrina? Järjettömän jutun? Hyvä herra, se on tai siitä pikemminkin tulee novelli, joka etsii kirjallisuudessa vertaistaan, jos kykenen viemään aiheen loppuun sillä tavoin kuin on tarkoitus, ja teille minä luin sen vain saadakseni kuulla ajatuksenne siitä ja kenties jonkun yksinkertaisen käytännöllisen neuvon.»
»Herra tohtori!» huudahti kauppaneuvos, vetäen jälleen jalkansa peitteen alle, aivan kuin olisi astunut kuumalle raudalle, ja kiskaisten molemmilla käsillään valkoisen yömyssynsä korvilleen, »jos minä nyt sanoisin teille, mitä teistä ajattelen, niin voisitte missä tuomioistuimessa tahansa syyttää minua mitä hirveimmästä solvauksesta. Mutta niin paljon minä tahdon ja niin paljon minun täytyy teille huomauttaa, että minä olen sairas mies, enkä saanut viime yönä ummistaakaan silmiäni, ja että ylen suuresta, ja, kuten näen, hupsusta hyvästätahdosta otin teidät omaan huoneeseeni, joutuakseni nyt, sillä tekosyyllä, että minulle kerrottaisiin tärkeitä tosiasioita, kiusattavaksi sekavalla, typerällä novellilla. Pyydän vakavasti, että jätätte minut rauhaan ja vihdoinkin sammutatte kynttilänne, jotta saatan nukkua, ja — ja toivotan teille hyvää unta.»