»No, ettekö muista?» kysyi ensimmäinen taas, »naisella oli, jollen erehdy, valkaisematon silkkipuku ja olkihattu».
»Niin, aivan oikein», sanoi kauppaneuvos, jolle ei suotu enempää aikaa asian harkitsemiseen, »luulenpa muistavani sellaisen parin — nuori, hyvin sievä tyttö ja vanha, arvokas herra —»
»Arvokas aasi!» huusi toinen raivoissaan, »sen vanhan lurjuksen pitäisi ajatella hautaansa, sen sijaan että ikäisenään tekee tuollaisia temppuja. Mutta perhe on nyt häväisty, ja jos tyttö kerran tahtoo olla niin järjetön, hyvä, ottakoon hänet minun puolestani, mutta meidän läsnäollessamme on häät vietettävä, ja minä revin palasiksi sen heittiön, jos hän vain silmäänsä räpäyttämälläkään vastustaa sitä!»
»Mutta, hyvät herrat», puuttui nyt kauppaneuvos hämillään puheeseen, »tiedättekö siis myöskin, että vanha herra todellakin on paennut tuon naisen kanssa? — Saattavathan loppujen lopuksi olosuhteet — omituinen sattuma —»
»Ohoi!» huudahti toinen heistä äkkiä, katsoen kauppaneuvosta silmät selällään, »onko teidän nimenne loppujen lopuksi Mahlhuber?»
»Minunko? — Ei!» huusi kauppaneuvos, ennenkuin vielä tiesikään, mitä oli sanonut, ja itsesäilytysvaistosta kieltäen nimensä, aivonsa, ritarimerkkinsä, lyhyesti sanoen: kaikki, — »hehehe! näytänkö minä — näytänkö minä — kauppaneuvokselta?»
»Ette», nauroi toinen tuollaista typerää kysymystä, »ette suinkaan, ja veljeni teki vain pilaa, mutta sellaista kummallista olosuhteiden, kuten te sanotte, yhteensattumaa ei myöskään ole voinut olla olemassa sillä muuan vanha herra, luultavasti sama, on viime aikoina usein nähty hänen kanssansa. Nielköön maa sen kelvottoman! Sappeni paisuu, kun vain ajattelen häntä, ja Herra armahtakoon häntä, jos hän joutuu minun käsiini! Tahdonpa ensin hiukan jäähdyttää vertani häntä käsittelemällä, myöhemmin esittäköön hän anteeksipyyntönsä. Ja mihin he molemmat ovat joutuneet? Lichtenfelsissä siitä kai kuitenkin saa selvän!»
»Varmaankin», vastasi hänelle kauppaneuvos, jonka otsalle nousi kylmä tuskanhiki, »jos — jos vain heti kysytte asemalla matkatavarain vastaanottajalta tai ravintolassa isännältä siellä he luullakseni ovat asuneet».
Hän ei enää laisinkaan tiennyt, mitä puhui.
Nuorempi miehistä polki jalkaansa, niin että pöydällä olevat lasit kilisivät.