»Mutta, Herran tähden, pyydän —»
»Sanokaa minua ajatuksissanne Mülleriksi», sanoi kauppaneuvos, »se on ollut jo kerran tänään nimenäni, ja se oli minulle varsin hyödyllistä».
»En osaa sanoakaan, kuinka mieltäni pahoittaa se, että teillä näyttää olleen niin paljon ikävyyksiä Marien takia, mutta ehkäpä kuitenkin hiukan tyynnyttää mieltänne se, että olette siten tehnyt kaksi ihmistä onnellisiksi.»
»Jos vain voisin sillä saada taas maksani pienenemään», sanoi kauppaneuvos; »mutta luulenpa, että tulemme asemalle, sillä juna viheltää. No, toivotan teille oikein onnellista matkaa ja oikein hyvää vastaanottoa kotona!»
»Kiitämme kaikesta sydämestämme.»
»Olen kuitenkin hyvin mielissäni siitä, ettei minun tarvitse tulla mukaan», lisäsi kauppaneuvos.
»Ja ettekö todellakaan tahdo sanoa meille osoitettanne?» kysyi Marie.
»Nyt johtuu mieleeni, että nimeni saatte joka tapauksessa tietää veljeltänne, jotka, ikävä kyllä, tietävät sen», huokasi kauppaneuvos, »osoitteeni suhteen sallinette minun olla vaiti. Olen iloinen, jos pääsen… jos ei kotona kukaan saa kuulla seikkailuistani. Jos ajaisitte minua takaa sinne saakka, niin olisin kahden viikon kuluessa kuollut mies!»
»Burgkundstadtin asema — kolmen minuutin pysähdys», sanoi tällä hetkellä junailija, avaten oven. »Te jäätte kai tänne, hyvä herra?»
»Jäänpä niinkin», huusi kauppaneuvos, ottaen matkatavaransa. »Ettekö voi sanoa minulle, milloin kyyti lähtee?»