Te tunnette tämän — nyt on kaikki voitettu. Minä olen teille jo raivannut tien kunniaan. Tahdotteko seurata? Minä olen valmis teitä viemään. Noiden laitosten, joita äsken vielä hirmulla katselitte, täytyy nyt virittää teissä raitista sankariutta — Tämän pelvon kauhun täytyy lämmitä uljaaksi innoksi pitämään yhtä näiden isänmaan ystävien ja minun kanssani ja juurinensa kaatamaan tyrannit. Hyvä loppu seuraa uskallustamme, sillä minun hankkeeni ovat hyvät. Yritys on oikea, sillä Genua kärsii. Aaatos tekee meidän kuolemattomiksi, sillä se on vaarallinen ja suuri.
Senturione (rajussa mielenkiihkossa). Kyllin! Genua vapaaksi! Tällä sotahuudolla manalan valtoja vastaan!
Sibo. Ja ketä se ei herätä unestansa, se ähkyköön iäti orjana airoissa, kunnes tuomiopasuuna hänen päästää.
Fiesko. Ne olivat miehen sanat. Nyt vasta ansaitsette tietää omanne ja Genuan vaaran. (Antaa heille Maurin paperin). Valoa, sotamiehet! (Ylimykset tunkevat tulisoiton ympärille ja lukevat). Niin kävi kuin toivoin, ystäväni!
Verrina. Älä kuitenkaan puhu vielä noin lujaa. Minä näin tuolla vasemmalla puolen kasvojen vaalenevan ja polvien horjuvan.
Senturione. Kaksitoista senaattoria! Pirullista! Kaikki miekat kouraan!
(Kaikki hyökkäävät aseläjään, johon kaksi jää).
Sibo. Sinunkin on, Bourgognino, nimesi siinä.
Bourgognino. Ja vielä tänäpänä, jos sallittu on, Dorian kurkussa.
Senturione. Kaksi miekkaa vielä jäi.
Sibo. Mitä? Mitä?