Leonoora. Taivaan nimessä! Kuinka te siihen totuuteen tulitte?
Julia. Sääliväisyyttä vaan. — Sillä nähkää kuinka se on toisapäinkin totta — ja teillä on vielä Fieskonne. (Antaa Leonooralle hänen kuvansa ja purskahtaa ilkeästi nauramaan).
Leonoora (nousevalla mielikarvaudella). Minun kuvani! teillä!
(Tuskallisena heittääntyy istuimelle). Voi jumalatonta miestä!
Julia (riemastuen). Olenko maksanut? olenko? No, rouva, eikö enää piikkiä valmiina? (Huutaa lujaa näyttämölle). Vaununi esille! Toimeni on loppunut. (Silittäen Leonooran leukaa). Lohduttakaa mieltänne, hyvä lapsi. Kuvan antoi hän minulle hourupäisyydessä. (Menee).
KOLMAS KOHTAUS.
Kalkagno tulee.
Kalkagno. Imperiali meni niin tulisena täältä ja te, rouva, olette liikutettu.
Leonoora (kovassa tuskassa). Ei! Semmoista ei ole ikänä kuultu!
Kalkagno. Maailman päivät! Ettehän vaan itke?
Leonoora. Tunnottoman ystävä — Pois silmistäni!