Kalkagno. Te haaveksitte, kreivitär. Mielikarvaudessanne ajattelette väärin. Pitääkö koko sukupuolen yhden rikoksesta vastaaman?
Leonoora (katsoo häneen pitkään). Ihminen! minä ihailin yhdessä koko sukupuolta, enkö sitä myös yhdessä halveksisi?
Kalkagno. Koettakaa kreivitär — Ensi kerran annoitte sydämmenne hukkaan — Minä tietäisin paikan, jossa se olisi tallella.
Leonoora. Te valehtelisitte luojan luotujensa joukosta — Min' en tahdo kuulla sinulta mitään.
Kalkagno. Tämän tuomionne te vielä tänä päivänä minun sylissäni peräyttäisitte.
Leonoora (tarkkuudella). Puhu selville kaikki! Sinunko?
Kalkagno. Minun sylissäni, joka aukenee hyljättyä ottamaan ja hukattua lempeä palkitsemaan.
Leonoora (katsoo häneen terävästi). Lempeäkö?
Kalkagno (langeten hänen eteensä innoissansa). Niin! nyt se on lausuttu. Lempeä! Elo ja kuolo on kielenne vallassa. Jos minun kiihkoni on syntiä, niin hyvän ja pahan rajat juoskoot toisiinsa kiinni, taivas ja manala sulakoot yhdessä kadotuksessa.
Leonoora (suuttuneena ja ylevänä väistyen hänestä). Sinneköpäin sinun osanottosi tavoitti, imartelija? Yhdellä polvien notkistuksella ilmaiset ystävyytesi ja lempesi? Iäksi pois silmistäni! Inhoittava suku! Tähän asti luulin sinun vaan naisia pettävän, en tietänyt sinun olevan myös itsesi pettäjän.