Loviisa. Tämä limonadi on hyvä.
Ferdinand (kääntymättä, väristen kauhistuksesta). Terveydeksesi!
Loviisa (pantuansa lasin pois). Oi, jospa tietäisitte, Walter, kuinka hirmuisesti olette mieleni loukannut!
Ferdinand. Hum!
Loviisa. Se aika tulee vielä, Walter! — —
Ferdinand (tullen eteenpäin). O! ajasta ei meillä enää olisi isoa huolta.
Loviisa. Silloin tämä ilta on tuntuva raskaalta sydämessänne.
Ferdinand (alkaa kävellä kovemmin ja tulla levottomaksi, heittäen vyönsä ja miekkansa pois). Hyvästi nyt, herrain palvelus!
Loviisa. Hyvä Jumala! Mikä teillä on?
Ferdinand. Vari ja ahdas — Tahdon olla irremmasti.