Ferdinand (pitelee häntä). Loviisa? Kuinka? Mikä muutos?
Loviisa. Minä nämä unelmat olin unhottanut ja olin onnellinen — Nyt, nyt — tästä päivästä saakka — on eloni rauha mennyt — Hurjat toivotukset — tiedän sen — rupeevat rinnassani raivoomaan. — Mene, mene pois — Jumala antakoon sen sinulle anteeksi! — Sinä olet se, joka tulikekäleen lähätit mun nuoreen, rauhalliseen sydämeeni, ja se palo ei sammu koskaan, ei koskaan.
(Töytää ulos. Ferdinand seuraa häntä äänettä.)
Viides kohtaus.
Sali presidentin kodissa.
Presidenti, ritariston-risti kaulassa ja tähti rinnassa,
ja sihtieri Wurm tulevat esiin.
Presidenti. Oikein todellako rakastunut? Minun poikani! — Ei, Wurm, sitä et saa minun koskaan uskomaan!
Wurm. Teidän ylhäisyys voitte vaatia minulta todistuksia.
Presidenti. Että hän käypi niiden porvari-kutaleiden luona — puhelee tuhmuuksia — ehkäpä rupattaa vielä tunteistaankin — se on kaikki mahdollista, eikä liioin nuhdeltavaa — vaan rakastunut — ja vielä musikantin tyttöön, sanot?
Wurm. Soitto-mestari Millerin tyttäreen.