Viimeinen kohtaus.
Ferdinand. Presidenti. Wurm ja Palvelijoita, jotka kaikki hämmästyneinä töytävät huoneesen; sitten Miller väen ja oikeuden-palvelijoiden kanssa, jotka kokoutuvat huoneen perä-puolelle.
Presidenti (kirje kädessä). Poikani, mitä tämä on? — En kuitenkaan voi uskoa —
Ferdinand (viskaa lasin hänelle jalkojen eteen). Niin näet tuossa, murhaaja!
Presidenti (hoippuu taka-perin. Kaikki kauhistuvat. Hirmuinen äänettömyys.) Poikani, miksis tämän minulle teit?
Ferdinand (häneen katsomatta). Olisihan minun muka pitänyt ensin kysyä valtio-mieheltä, sopiiko seikka hänenkin korttiensa kanssa yhteen! — Hieno ja ihmeteltävä, sen tunnustan, oli se konnuus, että meidän sydämet heitettiin luulon kautta. — Mestari on se, joka sen verkon teki; paha vaan, ett'ei rakkaus totellut juoniasi niin kuuliaisesti kuin tavalliset käskyläisesi.
Presidenti (etsii ympärinsä joukkoon katsellen). Eikö tässä ole ketään, joka itkisi surkutellen onnetointa isää?
Miller (huutaen näyttelystän takana). Laskekaa sisään! Jumalan tähden, laskekaa!
Ferdinand. Tyttö on pyhä — hänestä on toinen tuomitseva.
(Avaa oven Millerille, joka väen ja oikeuden-palvelijoiden
kanssa töytää sisään.)