Ferdinand. Te olette mun käskenyt, armollinen herra isäni —
Presidenti. Niin on mun täytynyt, jos iloa tahdon joskus toivoa pojastani! — Jätä sinä meidät kahden, Wurm! — Ferdinand, minä olen katsastanut sinua jonkun aikaa, enkä löydä sinusta enää sitä avo-sydämistä, vilkasta nuoruutta, joka ennen niin iloitti minua. Kummallinen murhe pimittää katsantosi. Sinä pakenet minua — pakenet meidän seuraa — hyi! — Sinun ikuisellesi miehelle annetaan kymmenen hulluutta ennen anteeksi kuin yksi suotta-huoli. Jätä puolet minulle, rakas poikani! Anna minun tehdä työtä onnesi eteen, eläkä pidä muusta huolta, kuin että minun tuumiini suostut. — Tule ja syleile minua, Ferdinand!
Ferdinand. Te olette tänä päivänä hyvin armollinen, isäni.
Presidenti. Tänä päivänä, sinä koiran-hammas — ja tuon sanan sanot vielä niin haikealla naamalla — (Totisesti.) Ferdinand! — Kenenkä eduksi olen minä kavunnut hovin vaarallisia portaita ylös-päin? — Kenenkä eduksi olen ijäti rikkonut Jumalan ja omantuntoni käskyt? — Kuule, Ferdinand — nyt puhun poikani kanssa — kelle raivasin tietä, kun edeltäjäni viralta saatoin — kamala juttu, joka sitä enemmin viiltelee sisuani, kuta tarkemmin veistä koen maa-ilmalta salata? — Kuules, Ferdinand! sano, kenen hyväksi olen kaiken tämän tehnyt!
Ferdinand (peräytyy peljästyneenä). Ettehän ainakaan minun hyväkseni, isä? Vaan eihän tämän verisen työn kirous toki langenne mun päälleni? Jumalan nimessä! parempi olisi olla syntymättä, kuin olla sen konnan-työn syynä!
Presidenti. Mitä se oli? Mitä? — Vaan en huoli vihastua häneen, mokomaan romaani-kalloon. — Ferdinand — minä en tahdo suuttua! Sinä suu-paltto, näinkö sinä minulle palkitset unettomat yöni? Näinkö alin-omaiset huoleni? Näinkö oman-tuntoni kalvavan madon? Mun päälleni lankee vastauksen kuorma — mun päälleni kirous ja tuomarin ankaruus — sinä saat onnesi toisesta kädestä — Rikos ei tartu perintöön.
Ferdinand (nostaa oikean kätensä taivasta kohti.) Juhlallisesti luovun tässä perinnöstä, joka minulle muistuttaa vaan kelvotointa isää!
Presidenti. Kuule, poika, elä vihastuta minua — Jos maa-ilmassa kävisi sinun pääsi jälkeen, niin mateleisit sinä ikäsi liassa!
Ferdinand. Se olisi kuitenkin paljoa parempi, kuin jos ruhtinan istuimen ympärillä mateleisin.
Presidenti (nielee vielä vihansa alas). Hum! — Pakoittaa pitää sinua onnesi tuntemaan! Missä kymmenet muut kokevat panna kaiken voimansa ulos kiivetäksensä ylös-päin, siinä nouset sinä ylös leikitellen ja maaten! Sinä olet kahdentoista vuoden vanhana vänrikki! Kahden-kymmenen majuori! Sen vaikutin minä ruhtinalta. Nyt saat viskata sota-miehen puvun pois ja astua ministeristöön! Ruhtinas puhui salaneuvoksesta — lähettiläästä — ja muista erin-omaisista armon-osotteista sinua kohtaan! Ihana näky lavenee eteesi! — Tämä takainen tie hallitus-istuimen juureen — ja itselle istuimellenkin, jos valtaa pidät yhden-arvoisena kuin sen ulkomerkkiä — ei liikuta sinua ensinkään?