Ferdinand. Ei, isä, ei ensinkään. Fredrika Ostheim tekisi kenen muun onnellisimmaksi! (Itseksensä, hyvin hämmentyneenä). Minkä hänen häjyytensä sydäntäni vielä jätti eheäksi, sen raastaa nyt hänen hyvyytensä.
Presidenti (alinomaa vaan katsoen häneen). Tästä odotan sinulta kiitollisuutta, Ferdinand! —
Ferdinand (töytää hänen tyköönsä ja suutelee hänen kättänsä). Isä! Teidän armonne sytyttää kaikki tunteeni! Isä, nöyrin kiitokseni teidän sydämellisestä aikomuksestanne! Teidän valitsemanne on laittamatoin — vaan min'en voi — en saa — surkutelkaa minua — en voi rakastaa kreivinnaa!
Presidenti (peräytyy askeleen). Hollaa! jopa sain nuoren herran viimeinkin kiini! Kävitkös toki tähän loukkuun, kavala viekastelija! Kunniasi ei se siis ollut, joka sinut esti ottamasta ladyn. — Tässä et siis kamoksunut ihmistä, vaan naimista? —
Ferdinand (seisoo ensin kuin kivettynyt, hyppää sitten paikaltansa ja on juoksemassa ulos).
Presidenti. Minne nyt? Seiso! Näinkö minulle kunnioitusta osoitat? (Majuori kääntyy takaisin.) Sinä olet ilmoitettu ladylle. Ruhtinas sai lupaukseni! Koko hovi ja kaupunki tietävät jo asian! Jos sinä minut valehtelijaksi teet, poika, ruhtinan edessä, ladyn edessä, kaupungin edessä — hovin edessä minut valehtelijaksi teet — kuule, poika — eli jos minä muutaman historian jälille pääsen! — Hollaa! Mistä kasvosi noin yht'äkkiä tulehtuvat?
Ferdinand (vaaleana ja vavisten). Kuinka? Mitä? Ei se ole mitään, isä!
Presidenti (hirmuisen katseen luoden hänen päällensä). Vaan jos se on mitään — ja jos minä löytäisin syyn uppi-niskaisuutesi? — — Haa, poika! Paljas luulo jo saattaa minut raivoon! Mene heti pois! Vahti-paraati alkaa paikalla! Sun pitää olla ladyn tykönä, niin pian kuin tunnus-sana on annettu! — Kun minä liikun, vapisee kokonainen herttua-kunta! Saahaanpa nähdä, voipiko niskuri poika minua mieltänsä myöten hallita! (Hän lähtee pois, vaan tulee vielä takaisin.) Poika, vielä sanon sinulle, sinun pitää mennä sinne, tahi pakene vihaani!
(Menee pois.)
Ferdinand (herää huumeuksista). Joko se meni? — Oliko se isän ääni? — Jaa, kyllä minä menen ladyn tyköön — menen ja sanon hänelle, näytän peilin hänelle — Kelvotoin! jos silloinkin vielä minua mieheksesi pyydät — koko aatelin, sota-päällystön ja kansan edessä — ota avuksesi koko Englantisi ylpeys — hylkään sinut minä — saksalainen nuorukainen!