Lady (jalosti). Pitäisikö minun kantaa hivuksissani hänen maansa kirous? (Hän viittaa palvelijalle, joka menee ulos.) Tahi soisitko minun vaipuvani maahan semmoisen itkun painosta? — Mene, Sohvi — Parempi on tukassansa pitää vääriä hohto-kiviä ja sydämessä tieto tämmöisestä työstä!
Sohvi. Vaan semmoiset hohto-kivet kuin nuo? Ettenkö olisi niitä huonompia voinut antaa? Ei, milady! tätä ei voi teille antaa anteeksi!
Lady. Hullu tyttö! Niiden edestä putoelee minulle yhdessä hetkisessä enemmän helmiä ja kiiltojaisia kuin kymmenellä kuninkaalla on kruunussansa, ja kauniimpia —
Palvelija (tulee takaisin). Majuori von Walter —
Sohvi (juoksee ladyn tyköön). Herra Jumala, kuinka kalvastutte?
Lady. Se on ensimäinen mies, joka minua peljättää — Sohvi — sano, min'en ole terve, Edward! — Vaan kuule — onko hän iloisen näköinen? Myhäeleekö hän? Mitä hän puhuu? Oh, Sohvi! Enkö ole hyvin ruman-näköinen?
Sohvi. Eikö mitä, lady! —
Palvelija. Pitääkö minun hänet pois käskeä?
Lady (epävakaisesti). Hän on terve-tullut. (Palvelija ulos.) Sano,
Sohvi! — Mitä pitää mun sanoa hänelle? Miten hänet vastaan-ottaa? —
Minä jään mykäksi! — Hän on pilkkaava heikkouttani — Hän ehkä —
Pahoin pelkään! — Menisitkö pois, Sohvi? — Ei, ole täällä! — Vaan
mene kuitenkin! — Ei, elä mene!
(Majuori tulee etu-huoneessa.)