Lady (imarrellen). Tässä kosketatte etuja, joita muillakin on! Miksi ette mainitse mitään niistä suuremmista eduista, joissa te olette yksinänne?
Ferdinand (synkästi). Tässä en niitä tarvitse!
Lady (nousevalla tuskalla). Vaan minä pitää minun pitämän tämä etu-lause?
Ferdinand (harvaan ja painoisasti). Kunniani epuuna, jos teillä olisi halu, pakoittaa minua mieheksenne!
Lady (lentäen ylös). Mitä tämä on, herra majuori?
Ferdinand (huolimattomasti). Se on sydämeni — vaakunani — ja tämän miekkani puhetta!
Lady. Tuon miekkanne antoi teille ruhtinas.
Ferdinand. Valta-kunta antoi sen minulle ruhtinan käden kautta — sydämeni antoi Jumala — vaakunani puoli vuosi-tuhatta!
Lady. Herttuan nimi —
Ferdinand (äkäisesti). Voipiko herttua ihmisyyden lakia muuttaa, eli tekoja myntätä niinkuin rossiansa? — Hän itsekään ei ole yli kunnian lakien, vaikka hän voipi kunnian suun tukkia kullallansa! Hän voipi kärpän-nahkaiset puuhkat vetää häpeänsä päälle! Pyydän, milady, elkää tästä enää virkkako mitään — Tässä ei ole enää kysymystä siitä, että menettäisin tulevaisuuden toivoni ja loukkaisin sukuni kunnian, eikä näistä miekan-tupsuista, eikä myös maa-ilman ajatuksista. Minä olen valmis ne kaikki jalkojeni alle polkemaan, niin pian kun te saatte minut vakuutetuksi, että voitto ei olisi vielä kehnompi kuin uhri!