Loviisa. Hän vannoi minulle rakkautensa.
Ferdinand. Ja pitää valansa!
Presidenti. Montako kertaa sinulle pitää sanoa, että pidät suusi kiinni? — Ja sinä vastaan-otit hänen valansa?
Loviisa (hellästi). Minä vastasin valan valalla!
Ferdinand (lujalla äänellä). Liitto on tehty!
Presidenti. Kaiku, ole ääneti, muuten viskautan sun ovesta ulos. (Häjysti Loviisalle.) Mutta maksoihan hän sinulle aina puhtaalla rahalla?
Loviisa (tarkkuudella). Sitä kysymystä en oikein ymmärrä.
Presidenti (kovasti nauraen). Etkö? No, minä tarkoitin vaan sitä, että jokainen työ ansaitsee palkkansa — ethän sinäkään, luullakseni, liene hempiäsi lahjaksi antanut — vai tyydyitkö vaan paljaasen käsi-rahaan? Mitä?
Ferdinand (hyppää kuin vimmattu). Helvetti! mitä se oli?
Loviisa (majuorille arvollisesti ja pahaksumalla). Herra von Walter, te olette nyt vapaa!