Ferdinand. Isä! Kunnioitusta vaatii siveys ja viattomuus kerjäläisenkin repaleissa!
Presidenti (nauraa kovemmin). Lysti vaatimus! Isän pitäisi muka potkansa huoraa kunnioittaa!
Loviisa (kaatuu maahan). O taivas ja maa!
Ferdinand (Loviisan kanssa yhdessä, nostaisten miekkansa presidentiä kohden, vaan kiireesti laskien sen maahan). Isä! Kerran olin teille henkeni velkaa — Nyt olemme kuitit! (Pistäen miekan tuppeen.) Lapsen kuuliaisuuden velka-kirja on nyt revitty palasiksi —
Miller (joka tähän asti on pelokkaana seisonut syrjässä, tulee esiin suuresti liikutettuna, vaihetellen vihasta purren hammasta ja pelosta lyöden niillä loukkua). Teidän ylhäisyytenne — Lapsi on isän tekoa — olkaa niin hyvä — Joka lasta märäksi haukkuu, lyö isää korvalle, ja korva-puusti korva-puustista — se on meillä tapa — olkaa niin hyvä!
Milleritär. Auta, Herra ja vapahtaja! — Nyt rupee ukkokin meluamaan — me onnettomat olemme hukassa!
Presidenti (joka puhetta on vaan puoleksi kuullut). Joko parittajakin avaa suunsa? — Mitä sull' on sanomista, parittaja?
Miller. Olkaa niin hyvä! nimeni on Miller, jos soittoa tahdotte kuulla — vaan parittamisella en palvele ketään! Ja niin kauan kuin parittajoita on kyllä tuolla hovissa, ei meikäläisten tarvitse siihen työhön puuttua! olkaa niin hyvä!
Milleritär. Jumalan tähden, mies! Saatat vaimosi ja lapsesi hukkaan!
Ferdinand. Teidän käytöksenne, isä, täällä on semmoinen, että toki nuo katsojat olisitte voinut jättää ottamatta tänne!