Miller (tulee lähemmäksi, miehuullisemmin). Rehellisen miehen tavalla suoraan! Teidän ylhäisyytenne on herra koko maassa! Vaan tämä on minun huoneeni! Nöyrimmästi anteeksi, että teen pienen muistutuksen, vaan hävittömän vieraan heitän minä ovesta ulos — Olkaa niin hyvä!
Presidenti (kalvastuu vihasta). Mitä? — Mitä se on?
(Tulee lähemmäksi.)
Miller (peräytyy vähän). Se oli vaan minun ajatukseni niin, herra — olkaa niin hyvä!
Presidenti (vimmassa). Haa, sinä konna! Linnaan viepi sinut julkea ajatuksesi! Paikalla hakekaa poliisi-miehiä tänne! (Muutamia joukosta lähtee ulos; presidenti töytää hurjana huoneen läpi.) Isä linnaan! — kaakkiin äiti ja tytön-märä! Oikeuden pitää vihalleni lainata kättänsä! Tästä häväistyksestä pitää minun saada hirmuinen kosto — Tämmöiset roistot mun aikeitani ristiämään, ja pilkaksensa isää pojan päälle ärsyttämään! — Haa, te sen vietävät! Minä tahdon vihaani juottaa teidän kyyneleillänne, koko joukkokunnan, isän, äitin, tyttären, uhraan minä kostolleni!
Ferdinand (astuu heidän keskessänsä pelotta ja tyynesti). Eikö mitä! Elkää olko millännekään! Minä olen tykönänne. (Presidentille nöyryydellä.) Elkää pikastuko, isäni! Jos itsestänne mitään pidätte, elkää tehkö väki-valtaa! — Sydämessäni on yksi tienoo, jossa sanaa isä ei ole vielä koskaan kuulunut. Elkäte tunkeuko sinne asti!
Presidenti. Kelvotoin! Suus' kiinni! Elä kiihoita vihaani vielä enemmän!
Miller (herää huumeuksistansa). Katso sinä lasta, vaimo! Minä juoksen herttuan tyköön! — Ruhtinallinen puvun-ompelija — sen juohdatti Jumala mieleeni — opetteleksen huilun-soittoon minun tykönäni! Sen kautta saan asiani herttuan eteen!
(On pois lähtemässä.)
Presidenti. Herttuanko eteen, sanot? — Etkö muista, että minä olen se kynnys, jonka yli sun sinne pitää päästä, eli menetät pääsi? — Herttuan eteen, pöllö? — Koeta häntä, sitten kun elävänä kuolleena makaat vankiudessa tornin korkeudelta maan alla, jossa pimeys ja helvetti asuvat, ja jonne valo ja ääni ei uskalla lähteä. Helisytä sitten kahleitasi ja vingu: minulle on tehty liiaksi!