Seitsemäs kohtaus.
Poliisi-miehiä. Edelliset.
Ferdinand (juoksee Loviisan tyköön, joka puoli-kuolijaana heitähtää hänen syliinsä). Loviisa poloinen! Auttakaa! peljästys kuolettaa hänet!
Miller (ottaa keppinsä, panee hatun päähänsä ja odottaa päälle-käymistä.)
Milleritär (heitäksen polvilleen presidentin eteen.)
Presidenti (poliisi-miehille, paljastaen ritarin-tähtensä). Käykää käsin, herttuan nimessä! — Pois kurvasta, poika! — Pyörryksissä tahi pyörtymättä — kuinhan kerran on vaan kaula-raudassa, kyllä sen roisto-väki kiven-heitolla sitten herättää!
Milleritär. Armoa, teidän ylhäisyytenne, armoa, armoa!
Miller (nostaltaa vaimonsa ylös). Ole Jumalan edessä polvillasi, sinä vanha ulvova tamma, eläkä — konnien, kun minun jo kumminkin pitää mennä vanki-huoneesen!
Presidenti (puree huuliaan). Sinä voit erehtyä, korpin-ruoka. Vielä hirsi-puita en tyhjiäkin! (Poliisi-miehille.) Pitääkö mun vielä toinen kerta teitä käskeä!
Poliisi-miehet (tungekset Loviisan päälle.)