Ferdinand (juoksee ja rupee hänen eteensä, julman-näköisenä). Kuka tässä mitä tahtoo? (Vetää ylös miekan tuppinensa ja uhkaa kahvalla.) Uskaltakoon tyttöä koskea se, joka ei kalloinensa ole poliisille palkkaunut. (Presidentille.) Säästäkää itseänne! Elkää ajako minua etemmäksi, isäni!
Presidenti (uhaten poliisi-miehille.) Jos leipänne teille on rakasta, pelkurit —
Poliisi-miehet (Käyvät taas Loviisan päälle.)
Ferdinand. Surma ja saatana! Minä sanon: pois! — Vielä kerran!
Armaitkaa itseänne! Elkää ajako minua raivoon, isä!
Presidenti (vihassa poliisi-miehille). Tämmöinenkö teidän palvelus-intonne on, pyövelin-ruoat?
Poliisi-miehet (käyvät kovemmin päälle.)
Ferdinand. Koska siis niin pitää käymän (paljastaen miekan ja haavoittaen muutamia), niin anna mulle anteeksi, oikeus!
Presidenti (julmistuneena). Katsotaanpa, käypikö tuo minuunkin.
(Hän tarttuu itse Loviisaan, tempaa hänet ylös ja antaa yhdelle poliisi-miehelle.)
Ferdinand (nauraa karmeasti). Isä, isä! Te parjaatte käytöksellänne Luojaa, ja osoitatte että hän kehnosti tunsi miehensä, kun kunnollisista pyövelin-apulaisista kelvottomia ministeriä teki!