Wurm. Minä ymmärtänen kehnosti mielten lämpö-mittaria, tai on majuori luulemisessa yhtä julma kuin rakkaudessa! Tehkäämme tyttö hänestä luulon-alaiseksi — — Toden-näöllä tahi ilman. Yksi tippanen hiivaa nostaa hänet kauheaan kuohuun!
Presidenti. Mutta mistä saamme sen tippasen?
Wurm. Se on juuri temppu! — Ennen kaikkea, armollinen herra, tahtoisin tietää, kuinka suurena pidätte vahinkoanne, jos majuori vielä edellensäkin hyljeksii ladyn naimista — kuinka painavata se teistä on, että rakkauden-seikka porvarin-tytön kanssa lopetetaan ja liitto ladyn kanssa saadaan aikaan?
Presidenti. Voitko vielä kysyä, Wurm? — Koko valtani on vaarassa, jos liitto ladyn kanssa puretaan, ja kaulani, jos majuoria siihen pakoitan!
Wurm (vilkkaasti). Olkaahan nyt niin hyvä ja kuunnelkaa! — Herra majuorin kiehdomme kavaluudella. Tyttöä kohtaan käytämme kaiken teidän voimanne. Me kirjoitutamme hänellä rakkaus-piljetin toiselle miehelle, ja saatamme sen jollakulla tavalla majuorin käsiin.
Presidenti. Mitä hulluutta! Luuletko, että tyttö niin herkästi rupee omaa kuolo-tuomiotansa kirjoittamaan?
Wurm. Hänen täytyy, jos te minulle annatte vallan käyttää asiata. Minä tunnen hänen hyvän sydämensä perinpohjin. Hänellä ei ole kuin kaksi heikkoa puolta, joilla hänen päällensä voimme käydä — isänsä ja majuori. Jälkimäistä ei kosketa; sitä paremmin voimme soittajata tanssittaa.
Presidenti. Niinkuin esi-merkiksi?
Wurm. Sen mukaan, mitä teidän ylhäisyytenne kerroitte tapauksesta soittajan kodissa, ei mikään ole niin helppoa, kuin että nostamme rikos-kanteen isän päälle. Ruhtinan ystävä ja pää-ministeri on kuin majesteetin sijainen. Joka edellistä loukkaa, loukkaa majesteettiakin. — Vähintäänkin tahdon minä tällä peloituksella sen poloisen ajaa neulan-silmän läpi.
Presidenti. Mutta — oikein todella ei semmoista juttua pidä nostaa.