Wurm (nostelee olka-päitään). Minun lempeni ei se mies olisi, jos
Loviisa Milleritär olisin.
Presidenti. Miksikä ei? Kummaa! Hohtava puku — alinomainen ruusu-vetten ja bisamin haju — jokaisesta tuhmasta sanasta kourallisen tukaatia — sepähän kumma olisi, ett'ei tämä voisi turruttaa porvarillisen tyttö-repaleen hieno-tuntoisuutta! Ei, hyvä ystävä! ei luulevaisuus ole niin tarkoin punnitseva! Minä lähetän marjatkin perään.
(Soittaa.)
Wurm. Sillä välin, kuin teidän ylhäisyytenne toimittaa sen ja soittajan kiinni-panon, menen minä ja hankin sen puhutun rakkaus-kirjeen.
Presidenti (mennen kirjoitus-pöydällensä). Jonka tuot minun lukeakseni, niin pian kuin se on valmis. (Wurm menee. Presidenti istuksen kirjoittamaan; palvelija tulee; hän nousee ylös ja antaa tälle paperin.) Tämä kiinni-panon käsky pitää viipymättä vietämän oikeuteen — toinen teistä kutsukoon hovi-marsalkin tykööni.
Palvelija. Se armollinen herra ajoi juuri nyt rappujen eteen.
Presidenti. Sitä parempi — Vaan kiinni-pano pitää varovaisuudella tehtämän, ettei melua synny.
Palvelija. Hyvä, teidän ylhäisyytenne!
Presidenti. Ymmärrätkö? Aivan hiljaa.
Palvelija. Hyvä, hyvä, teidän ylhäisyytenne!