Ferdinand. Kylmä velvollisuus tulista rakkautta vastaan! — Ja minua pettäisit tällä verukkeella? — Joku lemmitty pidättää sinua, mutta onnetoin sinä ja hän, jos luulossani on perää!
(Menee kiireesti pois.)
Viides kohtaus.
Loviisa yksinänsä.
(Hän istuu vielä jonkun aikaa vaiti ja liikahtamatta tuolissa, nousee viimein ylös, tulee edemmäksi ja katselee pelolla ympärillensä.)
Kuin vanhemmat niin kauan ovat poissa! — Isä lupasi heti tulla takaisin, ja nyt on jo viis hirmuista tuntia kulunut — Olisko häntä kohdannut mikä tapaturma? — Mikä minulla on? — Miksikä käy henkeni näin raskaasti? (Nyt tulee Wurm huoneesen ja seisahtuu oven suuhun; Loviisa ei keksi häntä.) Lieneekö tuo mitään — se on vaan kiihtyneen vereni kuvituksia — Kun mieli on kerran tullut kovasti liikutetuksi, niin näkee silmä joka nurkassa kummituksia.
Kuudes kohtaus.
Loviisa ja sihtieri Wurm.
Wurm (lähenee). Hyvää iltaa, mamseli!
Loviisa. Hyvä Jumala! kuka siellä puhuu? (Käännäksen, keksii sihtierin ja peräytyy hämmästyneenä.) Kauheata, kauheata! Petollista aavistustani seuraa onnettomin tosi. (Sihtierille ylen-katseellisella katsannolla.) Presidentiäkö te etsitte? Hän ei ole enää täällä!