Rouva (hyppää seisalleen). Loviisa! majuori tulee! hyppää aituuksen yli! Mihin minä pakenen?
Loviisa (alkaa vavista). Elkää menkö pois, äiti!
Rouva. Hyvä Jumala, minkä näköinen minä olen! Minua hävettää! Enhän minä toki tämmöisenä voi näyttäytyä sen armollisen herran edessä!
(Pois.)
Neljäs kohtaus.
Ferdinand von Walter. Loviisa.
Ferdinand juoksee Loviisata kohti — tämä vaipuu kalvastuneena tuoliin — hän seisahtuu eteen — he katselevat vähän aikaa toinen toistansa silmiin.
Ferdinand. Kuinka kalvea olet, Loviisa!
Loviisa (nousee ylös ja lankee hänen kaulaansa). Se ei ole mitään.
Olethan sinä nyt tässä. Se menee pian yli!
Ferdinand (ottaen hänen kätensä ja sitä suudellen). Rakastaako oma Loviisani vielä minua? Minun sydämeni on entisellään! Minä tulenkin tänne vaan katsomaan, oletko iloinen, ja aioin mennä takaisin ja myöskin olla iloinen. — Vaan sinä et ole iloinen!