Eräs AATELISMIES. EDELLISET, sittemmin RAIMOND.
Aatelismies.
Yks' nuori paimen teitä etsii, prinssi,
Teit' itseä hän puhutella tahtoo,
Hän neitsyeltä viestit tuopi —
Dunois.
Joudu!
Hän tänne saata! Hältä viestit tuo hän!
(Aatelismies avaa oven Raimondille.
Dunois rientää häntä vastaan).
Miss', miss' on neitsyt!
Raimond.
Onni teidän, prinssi!
Ja minun myös, ett' hurskaan arkkipiispan,
Tän pyhän miehen, sorretuitten turvan
Ja hyljätyitten isän, täällä nään!
Dunois.
Miss', miss' on neitsyt?
Arkkipiispa.
Lausu, poikani!
Raimond.
Hän ilki-taikuri ei oo; Sen vannon
Ma Jumalan ja pyhimysten kautta.
On kansa eksyksissä. Puhtauden
Te hylkäsitte; Herran valikoitun
Te karkotitte!
Dunois.
Missä on hän? Lausu!
Raimond.
Hänt' Ardenneissa kierrellessään
Ma seurasin; hän sydämensä mulle
Toi ilmi. Vaivoihin ma kuolla tahdon.
Ma autuudenkin panen altihiksi,
Jos virheetöin ja puhdas ei hän oo!
Dunois.
Ei taivon päiväkään oo puhtahampi!
Miss' on hän? Lausu!