ISABELLA. JOHANNA. SOTAMIEHIÄ.
Johanna.
Sen tehdä tahdon juuri!
Siit' eipä kenkään estä — Kulkaat, Kulkaat!
Se Franskan marssi on! Kuin rohkeana
Se sydämeeni soi ja voitollisna!
Englantilaisten turma! Meidän voitto!
No urhokkaani! Nouskaat! Teitä läsnä
On neitsyt: edellänne niinkuin ennen
Hän lippua ei kanna — raudat raskaat
Hänt' estävät; vaan tyrmästään kuin lintu
Pois soiton lentimillä henki kiitää.
Isabella (yhdelle sotamiehelle).
Käy tannerpuolisehen vahtimoon,
Ja mulle virka, kuinka onni kääntyy.
(Sotamies nousee vahtimoon).
Johanna.
No, rohkeutta, kansa! Viime puuska
Nyt on! Yksi voitto vaan, ja vaino vaipuu!
Isabella.
No, mitä näät?
Sotamies.
He yhteen sattuvat,
Yks' hurja, yllä talja tiikerin,
Tuoll' Berber-ratsullansa eellä syöksee.
Johanna.
Se Dunois on! Rohkeutta, urho!
Sun kanssas voitto on!
Sotamies.
Burgundilainen
Käy siltaa vastaan.
Isabella.
Sata keihoa
Sen pettoniekan rintaan tunkekoon!