Kolmas Kohtaus.
EDELLISET. KOLME RAATIHERRAA.
Kaarlo.
No terve, Orleans'in miehet! Kuinka
Sen kunnon kaupunkimme on?
Niin urhollisna vastustaako vielä
Se vihollisten saartaa kuin ennen?
Raatiherra.
Ah Sire! On hätä suurin, kasvamistaan kasvain,
Päin suojiamme turma paisuu. Maassa.
On ulkolaitokset, ja rynnäköllä
Jok' ainoalla saarto ahtahammaks'
Käy. Muurit miehiä jo puuttuvat,
Sill' kaupungista kaikki hyökkäävät,
Vaan kotiportin harvat nähdä saavat.
Ja nälkäkin jo uhkaa. Sempätähden
On hädän ahdingossa päällikkömme
Kreiv' Rochepierre vihollisten kanssa
Nyt suostununna, vanhan tavan jälkeen,
Ett' kuudentoista päivän päästä hän
Ois valmis annantaan, jos sitä ennen
Ei apujoukko tarpeeks' suuri saavu.
(Dunois kohauttaa suutuksissa olkapäitänsä).
Kaarlo.
Se lyhyt aika on.
Raatiherra.
Ja täällä oomme
Nyt vieraan turvan alla pyytämässä,
Ett' syömes suuren meihin kääntäisit
Ja apujoukon meille soisit ennen-
Kuin kaupunkimme antauta täytyy.
Dunois.
Oi taisiko niin kurjaan suostumukseen
Saintrailles myöntyä?
Raatiherra.
Ei herra! Ei!
Niinkauvan kuin se pylväs seisoi, eipä
Ois antaunta puheiks tullut koskaan.
Dunois.
Hän kuollut onpi siis?