Kaarlo.
Ei heidän vertojansa miehissäin!
Mua hyljätä nyt eivät saa, ei, ei!
Raatiherra (polvillansa).
Meit' auta, herra! Kurjuuttamme muista!
Kaarlo (epätoivon tuskissa).
Oi voinko armeijoita maasta nostaa,
Tai onko kämmeneni viljapelto?
Mua jaatkaat, sydämeni kiskokaat
Ja rahaks' laatikaatte! Vereni
Teill' antaa voin, en miehiä, en kultaa!
(Näkee Sorelin tulevan sisälle ja rientää avosylin häntä vastaan).
Neljäs Kohtaus.
EDELLISET. AGNES SOREL, lipas kädessä.
Kaarlo.
Oi Agnes armas! Sydämeni riemu!
Sa ennät epätoivon synkiöstä
Mua päästämään! Oot täällä, rintaas riennän,
On kaikki mulla, mun kun olet vielä.
Sorel.
Oi herra!
(Katselee levottomin silmin ympärillensä).
Dunois, se totta onko?
Du Chatel!
Du Chatel.
Valitettavasti!
Sorel.
Rahaa
Siis puututaan, ja miehet kapinoivat?