TALBOT ja LIONEL, englantilaisia sotapäälliköitä.
FILIP, BURGUNDIN HERTTUA. RITARIT FASTOLF ja
CHATILLON sotamiesten ja lippujen kanssa.
Talbot.
Tääll' vuorten keskustassa viipykäämme
Ja leiri luja laatikaamme, josko
Nuo karkujoukot koota voitaisiin,
Jotk' ensi kauhu, sinne tänne temmas.
No, vahdit vahvat siis, ja kukkuloille,
Jos mihinkään; Yö meitä kyllä turvaa,
Ja jollei siipiä oo vainojilla,
En hyökkäystä pelkääkään. Vaan huolta
Tok' tarvitaan, sill' vainolainen meillä
On rohkea, ja lyötynä me ollaan.
(Ritari Fastolf menee sotamiesten kanssa).
Lionel.
Me lyötynä! Pois huuliltanne tuo!
En aatellakaan voi, ett' franskalainen
Englantilaisen selän nähnyt on.
— Oi Orleans! Sie mainehemme hauta!
Sun tantereilles kunniamme jäi.
Oi pilkan päivää! Kenpä vastapäin
Sit' uskoinkaan! Poitiers'in, Crecy'n
Ja Azincourt'in luona voittaneet
Naispuolen kautta pakosalle syöstyt!
Burgund.
Sa lohdukkeena tok', ett' ihmiset
Ei meitä voittaneet, vaan itse piru.
Talbot.
Niin hulluutemme piru — Säikyttääkö
Se rahvan peikko teitäkin, Burgund?
Ei pelkuruutta taika-usko peitä —
Pois teidän puolla ensin pötkittiin.
Burgund.
Ei seissyt yksikään. Kaikk', kaikki karkas.
Talbot.
Ei Herra! Teidän puolla alku tehtiin.
Te leirihimme syöksähditte huutain:
Nyt horna riivaa, piru Franskaa puoltaa!
Ja niinpä kaikki muutkin häiritsitte.
Lionel.
Se totta. Teidän puoli ensin väistyi.
Burgund.
Se ensi hyökkäyksen kestää sai.