Lionel (katsellen heitä, itsekseen).
Onnea
Vaan liittohon, jon Raiviotar laatii!
Isabella.
Yks' tappelu on meiltä hukkaan mennyt.
Ol' onni vastollisna, vaan sen vuoks'
Ei sortua nyt auta. Taivaan suojaa
Dauphin ei toivokaan, ja pirun juonta
Hän avuksensa huutaa; mutta turhaan
Hän surman saalihiksi antauu,
Ja horna itse hänt' ei auttaa voi.
On uljas neito vihollisten eessä;
Mie teitä tahdon johdattaa ja neinnä
Ja profetissana teill' olla vasta.
Lionel.
Pois Parisihin, rouva! Kelpo miekoin
Me voittaa tahdotaan, ei naisten kautta.
Talbot.
Pois, poijes! Tänne tultuanne kaikki
Käy taaksepäin ja siunausta puuttuu.
Burgund.
Pois! Hyötyä ei tästä täällä synny:
On soturille teistä loukkausta.
Isabella (katselee keitä miehestä mieheen hämmästyneenä).
Burgund, te myöskin! Kiittämättömäin
Lord — kurjain kanssa mua vastustatte.
Burgund.
Pois! Soturilta puuttuu rohkeutta,
Kun teidän eestä toimivansa luulee.
Isabella.
Ma teitä tuskin rauhaan saattaa taisin,
Kun mua vastaan liittohon jo käytte.
Talbot.
Pois täältä, rouva! Perkelettäkään
Me emme pelkää, kun vaan teistä päästään.
Isabella.
Ma harras liittolainen olen teille,
Ja teidän asianne munkin on.