Kolmas Kohtaus.
TALBOT. BURGUND. LIONEL.
Talbot.
Hyi hylkyä!
Lionel.
No herrat! Paetaanko
Nyt kauvemmaksi pois, vai käännetäänkö
Jo rohkealla väkirynnäköllä
Tän päivän häväistystä torjumaan?
Burgund.
Sit' emme voi, on kansat pakotiellä
Ja miehet kaikki kammoksissa vielä.
Talbot.
On kauhu tyhjä, hetken liikutus
Vaan meidän voittanut. Se kummitus
Jon arka mieli säikyksissä nosti,
Ei, likemmältä nähden, kestäkään.
Mun neuvoni on siis, ett', päivän tullen
Me armeijamme vihollista vastaan
Taas viedään.
Burgund.
Miettikäätte. —
Lionel.
Suokaat anteeks'.
Täss' ei oo miettimistä. Takaisin
On tuota päätä kaikki saatava,
Jos iki-häväistystä emme tahdo.
Talbot.
Niin huomispäivänä jo taistelemme
Ja kauhun valhehaamu poistetaan,
Mi kansojamme huumettaa ja sortaa.
Tuon neito-pirun kanssa kaksinkimppuun
Me yhtykäämme. Meitä vastaan jos
Hän käy, no niin, niin viimis kerran meille
Hän turman tuotti nyt; vaan josko ei —
Ja tuota löylyä hän karttanee —
Niin tenhoksista armeijamme pääsee.
Lionel.
Niin, niin. Ja mulle, herra, heittäkäät
Tää helppo leikki, jok' ei verta vaadi.
Tuon kouvon elävältä tahdon ottaa,
Ja Brittiläisten leiriin, Bastardin,
Tuon hänen hellikkonsa, silmäin eessä,
Ma kansan riemuks hänen kannan pois.